Hautapaikka ja hirvenpaisti

Kun tulin töistä kotiin, sammuin nojatuoliin. Siirryin siitä kamariin ja nukuin yli tunnin. Sen verran kahdet hautajaiset päivässä veivät voimia, vaikka kyseessä olikin aika luonnolliset kuolemat, jotka eivät käyneet tunteen päälle. Viime talvikauden sain olla Valtakunnallisten Lähetysjuhlien pääsihteerinä, mutta kesäloman jälkeen on ollut hautajaisia normaaliin tahtiin. Laskeskelin että kuun loppuun mennessä on ollut kymmenessä viikossa kymmenet hautajaiset, pari vihkimistä ja muutama kaste. Vapaapäiväjärjestelmien ja poikkeavien työalojen vuoksi erityisesti hautajaiset tuppaavat kasautua samoille papeille.

Tänään toinen hautauksista oli arkkuhautaus. Ne ovat Vaasassa kovasti vähentyneet. Kävelin arkun edellä ja mietin, että tänne hautausmaalle ei ole haudattuna ketään minulle todella tärkeää ihmistä, jonka haudalla tekisi mieli käydä. Rakkaat haudat ovat Laihialla, Ilmajoella, Jurvassa ja jossain kauempana. Oma hautapaikkani on lähellä Laihian kirkkoa. Kerran kun menin hautuumaalle, isä oli siellä siistimässä sukuhautaa ja sanoi: Hyvä kun tulit, mä oon löytäny sulle hautapaikan ja pitäny siinä jo vähän kukkaakin. Ihan hyvän hautapaikan isä olikin löytänyt, ja pidin hänen mustasta huumoristaan. Arkkuhautauksessa pidän siitä että vainaja saatellaan saman tien hautaan saakka. 

Risti Efesoksessa

Pyhien toimitusten lisäksi syksyyni on sisältynyt muutamia erikoismessuja, kuten Tuomasmessu, Kohtaamispaikkamessu, Perhemessu ja Kotisatamamessu, joissa olen toiminut liturgina. Parissa tavallisessa messussa olen ollut avustamassa liturgia eli lukenut ripin ja esirukouksen sekä avustanut ehtoollisella. Saarnaaminen on tänä vuonna jäänyt aika vähäiseksi. Seurakuntalaisia olen kohdannut lisäksi toimituskeskusteluissa, messujen suunnittelukokouksissa, kirkkokahveilla, syntymäpäiväkäynneillä, joissakin hartaustilaisuuksissa ja vaikkapa kaupungilla asioilla käydessäni.

Ihmeen paljon työhön sisältyy erilaisia työntekijäkokouksia. Juttelimme tänään hautausten välillä kappelin vahtimestarien taukohuoneessa (jossa en usein ehdi käydä kahvilla), että vaadittaisiin rohkeutta ja avoimuutta esittää, että joitakin asioita voisi muuttaa niin että ne palvelisivat paremmin työtä. Muutenkin mieleen jäi kaikumaan hautausmaan vahtimestarin sanat:  Me olemme täällä palvelemassa seurakuntalaisia, emme pitämässä mitään omaa showta. Niin se on! Lähimmäisen palveleminen ja rakastaminen on myös Jumalan palvelemista ja rakastamista ja joskus myös se paras saarna, hänen sanansa tekemistä eläväksi.

Sauna on lämpiämässä. Meillä on hirsinen pihasauna Laihian joen rannalla. Isäntä on tänään siirtänyt ensi talven lämmityspuita pinoon riihen edustalle ja peitellyt ne. Niistä tulee ensi kesänä hyvää lämmityshaketta, jolla pidetään talo lämpimänä. Nyt hän asettelee kirjahyllyjä paikoilleen. Täytyisi mennä auttamaan. Kukaan ei tänään jaksanut käydä kaupassa, joten hain pakasteesta sulamaan hirvenpaistin, jonka saimme vuosi sitten Metsästysseuralta. Siitä saamme huomiseksi maukkaan sunnuntailounaan, kun Marttakin tulee kotiin. Lisukkeeksi löytyy perunaa ja puolukkahilloa.