Haastetta

Olen yrittänyt harjoitella konttineuletta. Se on haastavaa. Mutta nyt kun olen jyvällä itse periaatteesta, pystyn varmaan jatkossa kehittämään käsialaa sievemmäksi. Huomaan että kahdessa asiassa ollen hieman kehittynyt: Luotan, että opin tämän kyllä. Ja hyväksyn sen, että lopputulos ei ole aivan täydellinen. Voin ehkä jopa itse pitää näitä harjoitussukkia, kunhan ne valmistuvat. 

Ollakseni ihan rehellinen, olen joutunut tänäänkin väittelemään itseni kanssa epätäydellisyydestä. Pedantti minäni nytkin ehdottelee, että jos pitäisin tätä harjoitusvartena ja aloittaisin uuden varren, joista vasta tekisin sukat. Mutta olen päättänyt pysyä lujana, sillä jos ei elämässä hyväksy epätäydellistä lopputulosta, uuvuttaa itsensä ja muut. Nykyään jopa joissakin käsityöohjeissa sanotaan, että käsityössä saa olla käsityön leima, joka tulee virheistä. 

Ehkä elämän makukin tulee joskus virheistä.