maanantai 5. tammikuuta 2015

Siansiivua

Eräs ahkera henkilö paistoi siansiivua sillä aikaa kun viimeistelin vävykandidaatin villasukkia. Niistä tuli ihanan kärttyisiä, siansiivuista nimittäin, rapsakoita ja maukkaan suolaisia. 

Nallesukista tuli mielestäni kauniit eikä niidenkään kutojaa voi laiskaksi sanoa sillä ne valmistuivat urakkatahtiin. Jännitin eilen iltayöstä riittääkö peruslanka ja pitihän asiasta ottaa selvää. Perusväri on ruskeanharmaa, raidoissa on vaaleanruskeaa, keltaista, tummanruskeaa ja viininpunaista. Keksin sukkien valmistuttua myös, että olisin tietysti voinut laittaa sukkiin valkoisia, kirkkaanpunaisia ja kirkkaanvihreitä tasaraitoja. Mutta ne olisivat kyllä olleet poikkiraitoja eikä pystyraitoja niin kuin eräässä lipussa.

Ehdotin että viedään sukat Tampereelle. Eräs miellyttävä henkilö ehdotti että ollaan siellä hotellissa yötä. Lopulta kuitenkin totesimme, että sukkien lähettäminen postissa tulee aika paljon edullisemmaksi. Tosin FB joutuu nyt sitten kärvistelemään palelevilla varpailla ehkä talven ainoat jäljellä olevat kaksi pakkaspäivää.

Vein siis loppiaislahjasukat postiin ja samalla kävin naapurin flikan innostamana hiihtämässä Isonkyrön Ylipäässä. Siellä oli perinteisen 3 kilometrin latu ja sinne ajaminen taas tuli aika paljon edullisemmaksi kuin Syötteelle ajaminen ja latu oli melkein yhtä kaunis. Kiinnitinkin erityisen paljon huomiota pakkaspäivän kauneuteen, koska kunto on sadesyksyn sohvailujen ja joulun flunssan jäljiltä aika huono. Kaksi kolmen kilomertrin kiekkaa riitti kunnon nostatukseen, varsinkin kun korvalaput jäivät kotiin ja pakkasta oli -16 astetta. Kehuin kuitenkin itseäni reippaudesta.

Yleensä joudun nykyään varaamaan rusinoita tai suklaata taskuun hiihtolenkille, mutta siansiivu oli huomattavan pitkävaikutteista ruokaa. Lapset keksivät pienenä kastikelihalle myös varsin kuvaavan nimen herkkuliha.  

Kun tulin kotiin, eräs lähimmäisiään ajatteleva henkilö oli juuri lämmittämässä saunaa. Saunan jälkeen hän haki jotain kevyttä syötävää, koska raskasta ei enää ollut. Näin se elämä etenee, välillä syödään raskaasti ja välillä kevyesti. Kiitos että on herkkuja!

2 kommenttia:

  1. Kauniisti kirjoitat... Joskus latu on noin suora, joskus ei. En tiedä, millaista latua tahtoisimme, jos itse se elämänladun tekisimme. Varmaan siitä tulisi aika tylsä loppujen lopuksi.
    Sukat olivat varmasti mieluiset!

    VastaaPoista
  2. Olet oikeassa, erehtyisimme varmaan haluamaan helppoa elämää ja siitä tulisi auttamattoman tylsä. Sinun ja minun elämään on kuitenkin Jumala antanut mutkia ja notkoja, jotka sitten antavat erityisen ilontunteen, kun välillä pääsee mäen päälle ja näkee vähän kauemmaksi.
    Novitan neuleohjeet johtavat mielestäni helposti tekemään aina vähän liian isoja sukkia. Nyt kävi kuitenkin niin, että sukista tuli ihan sopivat, kun oletin FB:n koon olevan 42 ja se olikin 43. Ilmiselvää johdatusta!

    VastaaPoista