keskiviikko 28. lokakuuta 2015

Elämänlaatua

Tänään sain elämääni lisää päiviä, mikäli se naurusta riippuu. Päivä alkoi ihanasti lähivessamme käyttöönottojuhlallisuuksilla. Toimistosihteerit eli pompsulaatit kutsuivat innokkaimmat vessankäyttäjät coctail-tilaisuuteen, missä oli ihana ohjelma, rento tunnelma ja paljon hyvää syötävää, myös kuitupitoista. 

Vessa on pulputellut muutamia vuosia viemärinhajuja ja kun haju lopulta muuttui kissanpissanhajuksi, teimme useampia ilmoituksia kertoen että kissaa ei ole saatu kiinni. Lopulta asiantuntijat saivat selville, että vessassa on tapahtunut vahinko, ei kuitenkaan käyttäjien toimesta. Siinä on ollut asennusvirhe alun alkaen ja sitten on tullut vesivahinko. Vessaremontti kuivatuksineen kesti puolisen vuotta ja nyt vessa vetää melko varmasti pikkuhätämme. 

Olemme hyvin kiitollisia, sillä viimeisen kymmenen vuoden aikana työympäristössämme on tapahtunut monia työviihtyvyyteen vaikuttavia hyviä uudistuksia: vessa, vesiposti ja keittokomero. Myös ilmastointikanavat on juuri puhdistettu ja ilmastoinnin tehon mittauksia tehtiin tänään. 

Toiset hyvät naurut saimme, kun preppasimme erästä johtavaa viranhaltijaa siitä miten hänen ei tule itse huolehtia kaikista pikkuasioista. Opetimme millä äänenpainolla suuri johtaja jakaa työtehtäviä ja miten hän käy paikan päällä huomauttamassa: Minähän sanoin että hommatkaa soppatykki! Hän omaksui vaikuttavan puhetyylin nopeasti, mutta naurusta päätellen hän ei suhtautunut ohjeisiin vakavasti. 

Kaiken lisäksi hän oli varma, että eilen ostamani uimapuku ei muka mahtuisi päälleni. Ja kaksi viikkoa sitten eräs kollega yritti kaupitella minulle jättiläismäisiä papinpaitoja, jotka ovat jääneet hänelle suuriksi. Päätin että näistä vihjeistä täytyy ottaa onkeensa. Olen siis tänäkin iltana syönyt vain jonkin verran tavallista enemmän, vaikka suoritin töistä tullessa tunnin kuntouintirastin...

En jostain syystä ottanut tänään kuvia, mutta liitän tähän kukkahattutätiselfien itsestäni. Otin sen Rewell-Centerissä lauantaina, kun olimme kohtaamassa ihmisiä vakavasti ja iloisesti rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivän merkeissä. Myös tuota tapahtumaa suunnitellessa meillä oli monta mukavaa hetkeä. 


Lähelläni on hauskoja ihmisiä, jotka eivät ole turhantärkeitä. En tiedä lisääntyykö elämän mitta nauruista, mutta ainakin laatu paranee. 















2 kommenttia:

  1. Oli ihanaa nauraa ja ajattelin, että naurua saisi olla päivittäin sopivina annoksina useamminkin :)

    VastaaPoista