Mandelan perintö

On mielenkiintoista, miten helposti me ihmiset oikeutamme tekemämme vääryydet. Me puolustelemme ja kieroilemme ettei vain tarvitsisi myöntää mitään. Tämä ulottuu myös oikeuslaitokseen. Syytetyn ei tarvitse muistaa mitään eikä kertoa sellaista joka olisi itselle vahingollista. Valehtelu ei lisää tuomion pituutta. Eikö maalaisjärki sano, että sen pitäisi olla päinvastoin?

Jatkan eilen aloittamastani Etelä-Afrikan apartheid-hallinnon purkamisesta. Totuuskomissiota johti anglikaanisen kirkon arkkipiispa Desmond Tutu. Nimensä mukaisesti koston kierteestä pyrittiin eroon etsimällä esiin totuus. Se joka tunnusti olleensa osallinen rikoksiin, jotka liittyivät politiikkaan, saivat anoa armahdusta. Ne jotka eivät tunnustaneet, saattoivat joutua oikeuteen vastaamaan teoistaan. Totuus joka osapuolten kuulemisessa paljastui, oli karmeaa kuultavaa ja myös vapaustaistelijoiden ANC häpesi loppuraporttia niin että olisi halunnut pimittää sen. Ajattelen, että kuitenkin totuuden myöntäminen vapautti ja puhdisti. Raamatussa sanotaankin että totuus tekee teidät vapaiksi.

Mielenkiintoista, että tuoreessa Lähetyssanomissa on artikkeli Etelä-Afrikasta. Nelson Mandelan jälkeen kehitys ei ole kulkenut niin kuin olisi toivottu. Nyt siellä on väkivaltaisuuksia maahanmuuttajia kohtaan. Valkoiset hallinnoivat edelleen 90 % maa-alasta, ja ovat alkaneet häätää mustia asuinalueiltaan, joilla he ovat hoitaneet karjaansa jo monien sukupolvien ajan. Häädöt voivat tapahtua niin että talot rikotaan ja karja anastetaan. Mustien mielestä maa kuuluu alunperin heille, ja valkoiset ovat ottaneet sen hallintaansa laittomasti. Ja maattomat purkavat katkeruuttaan muista Afrikan maista tulleisiin pakolaisiin. 

Etelä-Afrikkaan on tullut kolme miljoonaa laitonta siirtolaista ja turvapaikanhakijaa. Asukaslukuun suhteutettuna määrä on sama kuin jos Suomeen tulisi 330 000 turvapaikanhakijaa. Mutta Etelä-Afrikan ongelma on se, ettei omillekaan riitä elämän välttämättömiä tarpeita, kuten vettä, ruokaa ja asuntoa. Yhteiskunnassa ei ole oikeudenmukaiset olot ja leivänpalasta joudutaan taistelemaan. Eräs kollegani sanoi, että jos rikas Eurooppa ei pysty järjestämään siirtolaisongelmaa, niin ollaan me kyllä aika heikkoja.

Kirkot pystyvät tekemään Etelä-Afrikassa rauhantyötä, sillä niin mustat kuin valkoiset käyvät kirkoissa ja kuuntelevat pappejaan. Kirkot auttavat myös vääryyttä kärsineitä hankkimaan oikeutta oikeusteitse. Rauhan takeita ovat ihmisarvo, oikeudenmukaisuus ja totuus. Jumala siunatkoon kirkkojen taistelua sovinnon ja rauhan puolesta Etelä-Afrikassa! Jumala siunatkoon kristillistä lähetystyötä ja meitä lähettäjiä.