sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Silmu ja lehti ja laulu

Tänään täysissä kirkoissa laulettiin hoosiannaa. Laulajat eivät kaikki pitäneet itseään uskovaisina, mutta heillä oli kaipaus ja ilo. Ja heidän luokseen tuli nöyrien Herra, hän joka etsii eksyneitä, rakastaa murheellisia ja vahvistaa heikkoja. Jeesus sanoi yksinkertaisesti, että Minä olen tie, totuus ja elämä, minä olen sinun leipäsi ja valosi, seuraa minua!

Ei ole toista sellaista, joka rakastaa ehdoitta. Hän ei vaadi, että olisit toisenlainen, vaan hän pysähtyy sinun luoksesi ja huomaa sinut juuri sellaisena kuin olet. Hän ei lupaa, että kaikki muuttuu, ja kuitenkin kaikki muuttuu, sillä elämä täynnä rakkautta on erilaista kuin elämä ilman rakkautta.

Jeesus yllättää aina. Hän yllättää ne jotka kuvittelevat että hän ei välitä. Hän yllättää ne, jotka luottavat itseensä. Hän yllättää nekin, jotka luottavat häneen. Mikään ei ole hänelle outoa eikä mikään ole hänelle mahdotonta. Näkymättömissä kasvaa uusi toivo ja uusi elämä.

Etsin runoa ja löysin Niilo Rauhalan kirjan Aavistus ja ihme:

---

Läiskyköön mäntyjen kylkiin jokien paisuva syystulva,
heittäköön haukien parvet pensaiden verkkoihin.
Kaikukoot soitten taivaat kurkilaumojen huudosta,
jyriskööt rinteitä alas pilvien lumikuormat.
Eläköön kuolema, 
jotta elämä käärisi hihansa ja pääsisi töihin!

Puiden talvi on unta ja hiljaisuutta, 
niiden lehdet lepattavat jo juurien syvyydessä,
missä myyrät pitävät majaansa.
Kunpa olisin silmu ja lehti ja laulu
yön ja ylösnousemuksen jälkeen.
(Niilo Rauhala)

2 kommenttia:

  1. Rauhoittava kuva, hyvä teksti ja runo oivallinen. Ihana adventinaika pimeydestä huolimatta.

    VastaaPoista