Tehottomuus

Näen nykyään lähes päivittäin telkkarissa vanhaa harjoittelijakaveriani. Eikä käy kateeksi. Hän on päässyt pitkälle, mutta en ole varma onko hän niin onnellinen kuin minä. Hän oli ainakin nuorena varsinainen suorittaja. Kun tultiin metsänistutuksesta, hän huikkasi jo eteisessä isäntäväelle että Minä istutin 900 tainta ja Maaria vain 500. Teimmepä mitä hyvänsä, hän muisti mainita oman paremmuutensa tai naureskella osaamattomuuttani. Ja oli ihan totta, että hän oli hyvä työssä kuin työssä enkä juuri koskaan pärjännyt hänen teholukemilleen. Yritin kyllä.

Silloin tuollainen vertailu tuntui ikävältä, mutta nyt vanhempana olen ymmärtänyt, että hyvän elämän ja jopa hyvän työn avaimet ovat jossain muualla kuin suorittamisessa. Minullakin sitä vikaa on ihan tarpeeksi, hyvä jos en ole lähtenyt aina kilpailuun mukaan. Luin juuri Kodin kuvalehden arkistosta artikkelin, missä professori Juha T. Hakala kehottaa laiskottelemaan, pitämään työpöydän sotkuisena, keksimään tyhmiä ideoita, tyytymään seiskan tasoon ja jättämään kaiken viime tippaan. Aika monta noista toimintatavoista olenkin jo pystynyt ottamaan käyttöön. 

Tällä viikolla on ollut pakko olla reporankana aina kuin mahdollista. Talven flunssa on sitkeää sorttia ja yskä syvällä. Haluaisin huomenna veisata hoosiannaa ja rukoilen ihmeparanemista. Kun ei ole liian hyvä eikä liian tehokas, on niin luontevaa ylistää kaiken hyvän antajaa ja laulaa: Herra auta ja pelasta!