Tänään olimme Vöyrillä lapsenlapsemme fammulassa pienokaisen 1-vuotispäivillä ja hän osoittautui lahjalootaleikeissään juuri niin nokkelaksi kuin saatoimme arvatakin: Ensin hän fiksusti avasi aina kannen saadakseen palikat sisään ja ulos. Mutta ei kulunut aikaakaan kun hän hallitsi suvereenisti lieriönmuotoisen palikan pudottamisen laatikkoon myös sille tarkoitetusta pyöreästä reiästä. Ja voi niitä ilmeitä kun me hänelle tärkeät henkilöt kehuimme ja huusimme Hyvä hyvä! Seisaalleen nousten hän taputti itselleen.
Lapsi ymmärtää jo tosi pienenä kehut ja kiitokset ja ottaa ne riemulla vastaan, vaikka ei puhu vielä montaa ruotsin eikä suomen sanaa. Eräs työtoveri sanoi hiljakkoin, että on koettanut opetella ettei ehdollistu kiitoksiin. Ihan hyvä: Jos on aina kiitoksen kipeä, voi joutua tyhjän päälle kun ei niitä kiitoksia tulekaan. Ja onhan oltava rohkeutta tehdä myös sellaisia asioita joista ei kiitosta tule. Mutta yhtä tärkeää on opetella ottamaan vastaan myönteistä palautetta, ilahtua siitä ja kokea se vahvistavana. Jos ei osaa ottaa vastaan kiitoksia, ei osaa ottaa vastaan myöskään kehittämisajatuksia. Myönteistä palautetta voi antaa myös itselleen, vastapainoksi moitteille joita tulee antaneeksi esimerkiksi kun limput mustuvat.
Piparien ja limppujen leipomisen, joulusiivojen ja kotikaljan siivilöimisen ohella momma ja paappa ovat tänään antaneet toisilleen kehittävää palautetta hyvin aidosti. Tämä on luultavasti kummunnut siitä, ettei kumpikaan ole saanut myönteistä huomiota toivotulla tavalla. Taitaa olla tavallista näin joulun alla. Ehkä uusi vuosi voisi olla hyvien huomioiden tekemistä ja niiden ääneen lausumista niin toisesta kuin itsestäänkin.
Oi, teidänkin lapsenlapsi on noin viisas! Lapsenlapset ovat kyllä ihmeellisiä, kaikella tavalla. Ja niin kovin rakkaita meille isovanhemmille!
VastaaPoistaJoko on kotikaljat juotu ja piparit pistetty poskeen? Minulla on ehkä enää yksi porkkanalaatikko jäljellä, mitä nyt maksalaatikkoa pakasteessa. Mutta voiton puolella on herkkujen syönti.
Onnellista uutta vuotta 2016, Maaria sinulle ja kiitos kirjoituksistasi! -Palautetta ja kehittämisajatuksia ei voi saada liikaa; hienoa että sinulla on kotona sellainen, jonka kanssa voitte niitä jakaa!
Kiitos Pau näistä palautteistasi! Olet ollut uskollinen kannustamaan, ja se on ollut minulle merkittävää. Näillä minun kirjoituksillani taitaa olla vähin erin pienenevä lukijakunta. Toivon että myös kirjoittaja vähin erin pienenee tulevana vuonna. Meillä on ollut vähän huolta enkä ole jaksanut joulun aikaan kirjoitella. Tänään oli aikomus, mutta tuli uutta huolta. Osaan aika vähän ruotsia, mutta ruotsin kieliopista muistan erään esimerkkilauseen, joka sopii moneen tilanteeseen: "Sådant är livet." Tervehdin sinua Juhani Rekolan ajatuksilla: "Saamme uskoa sekä paimeniin että enkeleihin. Jollei paimenia ole, ei tarvita enkeleitä. Mutta paimenet ovat ja jouluevankeliumi alkaa maan päältä: Tapahtui niinä päivinä... Enkeleitäkään emme voi sivuuttaa vaikka niin helposti tapahtuu. Ilman enkeleitä tämä maailma on harmaa ja kirkkautta vailla. Se on tuttu ja muuttuu yhä tutummaksi, niin että lopulta saatamme olla aivan kuolemanväsyneitä siihen. - Kun näemme taivaan ja enkelit maan ja paimenten ohessa, silloin saa myös maa ´vieraan muodon´. Maa on kirkas, muuttunut ja se muuttaa jatkuvasti muotoaan. Tällaisen vierauden ja vieraantumisen voi kokea vain suurena armona." - Näin siis Rekola. Nähkäämme taivas ja enkelit tulevanakin vuonna, että jo maassa saisimme katsella taivaallisen heijastusta.
Poista