Toivoa on!

Joku ystävällinen seurakuntalainen kurkotteli minulle tänään saarnaspönttöön yskänmälliä, kun ei puheesta meinannut tulla mitään. Ajattelin tilaisuuden jälkeen, että näin kotoisaa kirkossa pitäisi aina olla, että uskalletaan liikkua ja vaikkapa auttaa pappiparkaa. Puheen sisältö ei siitä vielä parantunut, mutta pääsin ainakin loppuun.

Kotimatkalla poikkesin kauppaan ja ostin ensimmäistä kertaa elämässäni aitoa inkiväärinjuurta ja palan painikkeeksi Valion glögiä. Tähän asti olen luottanut kotoisiin marjoihin ja lääkärin määräämiin troppeihin. Mutta kun muu ei auta, niin kokeillaan josko lima lähtisi irtoamaan inkiväärillä. Itse asiassa olen aika toiveikas parin mukillisen jälkeen. Netistä löysin myös kiinalaisen reseptin, jossa inkiväärinpalasia keitetään vedessä ja lisätään kokista. Ehkä kokeilen sitä huomisin. 

Olen miettinyt sitäkin, mikä yrtti tai juuri auttaisi siihen kun ihmissuhteet tulehtuvat. Mikä irrottaisi sen liman mikä tekee monien yhteisöjen elämän tukkoiseksi? Joskus olen kuullut viisaiden sanovan, että puhuminen auttaa. Olen ymmärtänyt, että kun puhuu aidosti ja totta, niin se selvittää solmuja, ja konfliktista voi aueta uusi parempi tulevaisuus. Mutta jos hyökkää niin saa varautua vastahyökkäykseen. Totuudessa pitäisikin aina olla mukana ymmärtämystä ja rakkautta. Ja siitä huolimattakin joskus käy niin että kuulijan korvat menevät heti lukkoon. Hän voi olla itse jotenkin niin epävarma itsestään tai kykenemätön ilmaisemaan itseään aidosti. Sellaisissa tapauksissa on ehkä parempi luovuttaa, tuon kuoren läpi ei pääse väkisin. Sitä paitsi: Totuus ei ole totta, jos se sisältää vain negatiivisia asioita.

Aika monissa tilanteissa toisen totuus tuntuukin härskiltä valheelta ja ehkä sitä onkin, tarkoitushakuista syyttelyä. Eivät kaikki ihmiset osaa etsiä sovintoa tai selvittää asioita. Näyttää siltä, että he haluavat mitätöidä, alistaa ja painaa muita. He saattavat ärsyttää tahallaan, etsiä heikkoa kohtaa, pettää luottamuksen, tarttua jokaiseen virheeseen ja pyrkiä haavoittamaan sanoin, teoin ja elein. Ja näin tehtyään he leimaavat toisen luonnehäiriöiseksi narsistiksi. Kukaan ei lopulta ota selvää, kenellä niitä luonnehäiriöitä on ja millaisia, joten parempi kun yrittäisimme suhtautua toisiimme ihmisinä, elää ihmisenä ihmisten joukossa niin kuin Herramme ja Vapahtajamme (Fil. 2:7). Kaikkien ystävä ei tarvitse eikä pidä olla, mutta vihollisessakin täytyy yrittää nähdä Jumalan kuva. 

Ihmiskunta on pystynyt rakentamaan valtavasti teknisiä ihmeitä ja niiden sovellutuksia. Mutta harva meistä pystyy elämään kaikkien kanssa sovussa ja rakkaudessa. Maailma on täynnä riitoja, vihaa ja sotaa. Siksi me tarvitsemme Vapahtajaa ja Rauhan ruhtinasta. Olen ymmärtänyt, että hänen toimintansa perustuu siihen, että hän puhuu jokaiselle, minullekin, aidosti ja totta, täynnä ymmärtämystä ja rakkautta. Aika tiukkaa tekstiä, mutta lempeää. Ihmisten kanssa keskustellessa voin haavoittua ja mennä kuoreeni. Siksi tarvitsen Jumalaa, jonka edessä saan ja uskallan olla pieni ja keskeneräinen.

Toivo ei ole minun hyvyydessäni, ei minun oikeissa teoissani tai osaamisessani, vaan siinä, että tunnen ja jopa hyväksyn rajani eikä minun tarvitse esittää tämän parempaa.