Helposti lähestyttävä

Olen huomannut, että jos olen vähän epävarma ja takeltelen sanoissa, ihmiset uskaltavat paremmin lähestyä. Niinhän se on toisinkin päin: täydellisten lähellä ei ole helppo olla eikä juttu luista. Erityisen onnettomaksi tuntee itsensä sellaisen ihmisen lähellä, joka ilmiselvästi pitää itseään hyvänä ja anteliaana.

Minkähän ihmeen takia sitä kuitenkin helposti pyrkii nappisuoritukseen ja harmittelee virheitä? Ei tarvitse osata ja tietää kaikkea. Riittää että tekee työnsä aidosti ja sydämellä, inhimillisesti. Ja joskus on viisainta olla hiljaa, vaikka tietää paremmin.

Toissa iltana kokeilimme valokuvauskurssilla pannausta eli liikkuvan kohteen vangitsemista liikkuvalla kameralla. Kuvani ei ole täydellinen, mutta liike on aistittavissa. 

Tänään olen ollut aidosti pedantti eli täydellisyyteen pyrkivä, kun olen pakannut matkalaukkua ja reppua kahden viikon matkalle. Minulla on tarkat luettelot mukaan otettavista vaatteista ja tavaroista. Esimerkiksi sukkapareja on kahdeksat eli liikaa, ottaen huomioon, että matkustan maahan, missä ei varmaankaan sukkia tarvita. Luultavasti ennalta varautuminen kaikkeen mahdolliseen johtaa siihen, että harmittelen ensi viikolla painavaa matkalaukkuani 40 asteen helteessä. 

Täydellisyydentavoittelukin on epätäydellisyyttä.