Onandjokwe

Onandjokwe tarkoittaa mustaa hanhea

Tänään oli ihana lähteä aamukävelylle, kun vähän kalvehti niin kuin kotona Laihialla sanotaan. Kävimme tohtori Selma Raunion haudalla ja jatkoimme siitä Onandjokwen sairaalaan, jonka Selma perusti 1911. Sitä ennen hän otti vastaan potilaita Oniipan lähetysasemalla tultuaan maahan 1908. Kesti kuukausia ennen kuin lääkkeet tulivat Suomesta, mutta tohtori sai heti paljon potilaita. Hän ei nyrpistänyt nenäänsä luonnonlääkinnällekään ja amboissa herätti suurta luottamusta, että haavan päälle pantiin valkoinen side.  Olen aiemmin kirjoittanut Selmasta jotain blogikirjoituksessa Kylmäkorven tiellä ja etelänristin alla.

Onandjokwen sairaalan
ylilääkäri Igor Petrov

Alkuperäinen Onandjokwen sairaala pyöreine sairasmajoineen paloi 1958, mutta paikalla on nyt moderni sairaala, Onandjokwe Lutheran hospital. Enpä olekaan ennen nähnyt luterilaista ksairaalaa, mutta varmaan niitä maailmassa on muitakin. Sairaalan kauniissa kirkossa kuulimme sairaalan ylilääkäri Igor Petrovilta, että sairaalassa on 6500 synnytystä vuodessa ja lapsikuolleisuuden vähentämisessä ollaan päästy eteenpäin. Sairaalassa syntyneistä kilon painoisista keskosista joka neljäs selviää. 

Myös odottavien äitien AIDS on vähentynyt niin että tällä hetkellä vain noin 12,5 % äideistä kantaa AIDS:ia. Sairaalassa on vain 25 lääkäriä ja 400 sairaanhoitajaa, mutta päivittäin tulee hoidettavaksi 1700 ihmistä, osa lähetteellä niin kuin on tarkoitus, suuri osa ilman lähetettä. Keskimääräinen elinikä Namibiassa on nyt reilut 61 vuotta, mutta pääministerin asettama tavoite on 64 vuotta. 

Rainion seuraaja venäläinen Igor on rakentanut sairaalan alueelle uuden hyvän saunan ja saunonut yli 140 asteen löylyissä. Hän kertoi, että usein ihmetellään suomalaisten ja venäläisten saunomisinnostusta. Siihen on olemassa sellainen vastaus, että kun ei olla varmoja taivaaseen pääsystä niin harjoitellaan, jos joudutaan siihen kuumaan paikkaan. Kuulosti varsin körttiläiseltä puheelta.

Selma Rainio oli monessa suhteessa edistyksellinen. Hän ymmärsi mm. sen, että suomalaiset lähetit väsyvät helteessä ja malarian kourissa, eivätkä jaksa tauotta, vaan tarvitsevat vuosittain muutaman viikon virkistysloman, jolloin on oikeus poistua lähetysasemalta. Viiden vuoden välein olisi syytä päästä Kapmaalle asti. Lääkärin auktoriteetilla hän puhui tästä asiasta 1911 Lähetysseuran apulaisjohtajalle Hannu Haahdelle, joka vieraili työkentällä.

Sairaalapastori Teopolina Amoomo

Sairaalassa vaikuttaa edelleen tohtori Selma Rainion henki niin että ihminen pyritään huomioimaan kokonaisvaltaisesti. Tässä työssä sairaalapastori Teopolina Amoomolla on suuri merkitys. Viime ajat työssä ovat olleet raskaita, sillä monella on nyt vaikeaa ja itsetuhoisuus on lisääntynyt. Sairaalan kauniissa kirkossa pidettyjä hartauksia voi kuunnella potilashuoneissa ja siinä on hänen tilaisuutensa julistaa ihmisille, jotka ovat vieraantuneet uskosta eivätkä tunne Jumalan armoa ja voimaa. 

Sairaalan alueella on huone, jossa Onandjokwella pitkään työskennellyt sairaanhoitaja Kirsti Pakkala hoiti vanhaksi elänyttä Frieda ja Martti Rautasen tytärtä Johannaa hänen viimeisinä elinviikkoinaan. Kirsti myös sopimuksen mukaan huolehti hänen hautaamisestaan. Otin valokuvan tuon huoneen ikkunasta ja ovesta.

Aikanaan ambolaiset kristityt puettiin Suomesta tuotuihin valkoisiin kastepukuihin, joita he saivat käyttää niin kauan kuin vaate kesti. Jotkut alkoivat toivoa sitten uuttakin vaatetta. Martti Rautanen oli joskus pahoillaan, kun Oniipan asemalle ei tullut kastepukulähetyksiä, vaan ne oli osoitettu Omulongalle ja Omandongalle. Syynä oli se, että suomalaiset aloittelivat tällä alueella Albin Savolan johdolla puuvillanviljelystä. Suomesta lähetettiin jopa kehruuvälineitä, kerinpuita ja kankaanvalmistuksen opettajia. Niinpä luultiin, että Rautasen asema on jo kastepukujen suhteen omavarainen. Mutta puuvillan viljely ei ollut tuottanut tulosta. Kastepuvuista oli pulaa. 

- Selma Rainio kertoi eräässä eräässä päiväkirjamerkinnässään katselleensa, miten kauniita ambonaiset ovat omissa kansallisasuissaan, vaikka rinnat ovatkin paljaana. On sääli, että heidät puetaan eurooppalaisittain. Toisaalta Selma ymmärsi, että lämpimämpi pukeutuminen kylmänä aikana suojelee monilta taudeilta. 

Matkapäivämme jatkui jopa vielä helteisempänä ja kiinnostavampana kuin edelliset. Juhlimme myös Joukon syntymäpäivää. Muusta kuullusta, opitusta ja eletystä kerron myöhemmin, jos pääsen nettiyhteyksien ääreen. Huomenna lähdemme Oniipasta.

Jokainen meistä on kaunis Jumalan luomus. Samalla sydämessämme on paljon pimeyttä, mutta jokainen Kristukseen kastettu kantaa koko elämänsä ajan Kristuksen valkeana hohtavaa kirkkautta ja pyhyyttä. Kristus voi myös hoitaa niitä moninaisia haavoja joita saamme elämän helteissä.