torstai 20. lokakuuta 2016

Vettä!


Eräs Namibian päivänpolttava rukousaihe on sateen tulo. Viime sadekausi oli heikonlainen ja vesivarat ovat ehtyneet niin, että käyttövedestä on huutava pula. Kaikki on kulottunutta ja keltaista. Karja läähättää. Olen liittynyt rukoilijoiden joukkoon!

Muistan maanviljelysuramme alkuvuosilta eräitä kesiä, jolloin laitumet kulottuivat kuivuudessa. Kerran äiti ja isä tulivat MTK:n kesäjuhlilta, missä piispa Laulaja oli rukoillut: Anna sateen tulla! He riemuitsivat: Ja nyt sataa. Tanssin onnellisena puutarhassa ja annoin sateen valua kasvoilleni. Jorma Laulaja kertoi myöhemmin, että joku maanviljelijä oli soittanut hänelle, että voisko piispa pyytää vähän lisää vettä, kun me saimme vain kuusi millimetriä.
Tänään saimme olla veden äärellä. Meillä oli hieno risteily valaskalalahdella: Näimme hyljeyhdyskuntia ja hauskoja pelikaaneja ja saimme maistaa namibialaisia ostereita. Vierailimme Valvis Bayn luterilaisessa seurakunnassa, missä kirkossa käy joka sunnuntai vähintään 500 henkeä, mutta toisinaan 1500. Kuoroja seurakunnassa on nelisenkymmentä. Seurakunnan pastori Lusia Nghuutoolan sydämenasia on seurakunnan musiikkielämän vahvistaminen. 

Swakopmundin luterilaisen seurakunnnan pastori on niin ikään nainen, Josefina Mulongeni. Hänen seurakunnassaan saimme kokea unohtumattoman iltakirkon. Seurakunta lauloi, seurakunta eli! Mukana oli ainakin kirkkokuoro, nuorten kuoro, naisten kuoro, miesten kuoro, apudiakonien kuoro, pyhäkoululaisten kuoro... Ja kukin kuoro lauloi niin että se aivan varmasti kohosi taivaaseen asti. Josefina kertoi, että työn haasteita ovat alkoholinkäyttö, köyhyys ja asunnottomuus. 

Saimme illansuussa myös matkalaukut ja oli ihana vaihtaa vaatteita. Matkanjohtajamme Sakarin matkalaukku on kuitenkin edelleen kateissa. Hänelle eivät taida valitettavasti mahtua mukanani olevat Vaasan Lähetysjuhlien Veden äärelle -paidat, joita toin mukanani jättääkseni niitä diakoniatyölle. Kuivassa erämaassa olemme kuitenkin saaneet olla pulppuilevien lähteiden äärellä ja kokea syvää iloa.
Eräs lempikohtani Raamatussa on Joelin kirjassa:
Älkää pelätkö, pellot,
iloitkaa ja riemuitkaa!
Herra tekee suuria tekoja.
Älkää pelätkö, metsien eläimet!
Autiot laitumet tulevat jälleen vihreiksi,
puut kantavat hedelmää,
viikunapuu ja viiniköynnös
antavat runsaan sadon.
Siionin lapset,
iloitkaa ja riemuitkaa
Herrasta, Jumalastanne!
Hyvyydessään hän lahjoittaa teille jälleen sateen,
lähettää sadekuurot ajallaan,
antaa syyssateen ja kevätsateen
niin kuin ennen. (Joel 2:21-24)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti