Hiiriä

Matkalle lähtiessä laitoin kotomiehelle mailin:  Laitan sulle matkainfot hotellilistauksineen jos tarvii tietää. Kissoille voi laittaa solaan ja navettaan kuivaruokaa kun lähdet. Tsekkaa hiirenkillerö, Raita sai yöllä hiiren. Mailiin tuli vastaus: Taisi tulla väärään osoitteeseen. Viesti meni siis väärälle Pertulle ja kyllä meitä nauratti, kun joku tuntematon sai tietää aika paljon vanhan talomme arkielämästä. 

Eilen illalla kun tulimme kotiin, haistoimme heti eteisessä hiirenhajua. Sisään lämpimään pyrkivät hiiret olivat tehneet poikkeuksellisesti invaasion eteisen komeroon ja siellä olikin sopivasti pirrastettavaa: mm. styroksia ja sissimuonaa. Niinhän sitä sanotaan, että kun kissa on poissa, hiiret hyppivät pöydällä ja se kävi nyt toteen.

Shakaali Etoshan suola-aavikolla

Asiassa on kaksi hyvää puolta. Ensinnä kaappi on odottanut siivousta jo pari vuotta ja laihialaisen keräilijän on pitänyt heittää menemään mm. vanhanmalliset pakasterasiat, joihin ei enää tahdo löytyä sopivia kansia. Toiseksi Namibiassa syötiin hyvin ja minulle tuli lisää painoa. Siivoustyöt kuluttavat tunnetusti runsaasti kaloreja. Ei tarvinnut lähteä punttisalille, kun järjestin, lakaisin, imuroin, pesin, tiskasin ja kävin roskiksella useampia kertoja. Ja isännän mukaan hiirenhaju on nyt poissa. Myös yksi hiiri on jo saatu hengiltä. Yllätin itseni kiljumalla, kun näin sen. Vanhassa talossa kun asia on normaali, syystöihin kuuluu hiirenkilleröiden lataaminen ja tyhjentäminen eli ns. hiiren vaihto.

Iloitsin siitä, että oli vettä ja mäntysuopaa millä lotrata. Namibiassa oli toisinaan vesikatkoja, ja odotettiin kuumeisesti sadekautta, että saataisiin pesuvettä ja juomavettä ja maa tuottaisi satoa. Rukoilen Namibiaan vettä.

  

Isäntä puolestaan on vaihtanut talvirenkaita ja kyntänyt viimeisiä lohkoja. Arki tuli siis molemmille heti vastaan ja miksei olisi tullut? Olivathan kotiasiat jonkin verran mielessä myös matkalla. Isossa perheessä on aina jotain mietittävää. Onneksi Jeesuksella on siivet, joilla hän suojelee meitä kaikelta pahalta. Swakopmundin seurakunnassa pyysimme yhdessä varjelusta tutun iltavirren sanoin. Niin saan nytkin tehdä.

Mua siipeis suojaan kätke,

oi Jeesus, Herrani,
suojassas suo mun olla,
jos kuinka kävisi.
Sä kaikeks tule mulle
valollas, neuvoillas,
suo joka päivä elää
mun yksin armostas.

Suo anteeks kaikki synnit,

puhdista verelläs,

luo minuun uusi mieli,

pyhitä Hengelläs.

Ja meidät suuret, pienet

sun sulje suojahas,

yö rauhainen suo meille,

oi Jeesus, laupias.

(Kansansävelmä Skånesta, sanat Lina Sandel 1865)