keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Nousukiito

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita piisaa, kun perhekunnan kaksi pienokaista leikkivät tuvassa. Matot on viety pois ja lääniä riittää. Haimme reilu viikko sitten koiranpennun, eurasiertyttö Doran ja vierailemassa on pojan tyttöystävän gorgipentu Luna. Leikkivistä (lue riehuvista) pennuista tulee jotenkin mieleen Tiuhti ja Viuhti. Olen ylpeä Dorasta, sillä se pistää rohkeasti kampoihin vanhemmalle ja vantterammalle Lunalle. Mitenkähän Lunan käy ensi kerralla? Dora näyttää niin söpöltä, mutta osaa näköjään murista mahtavasti. 
Uusi koirulimme Dora

Muistelen aikaa, jolloin lapset olivat pieniä ja nahistelivat usein. Tai omia kouluaikoja, kun juoksimme aamuisin isonPertun kanssa pöydän ympärillä ja aseena saattoi olla jotain kättä pidempää, kuten kiffeli ja harja. Koiranpentujen rajuja leikkejä katsellessa tulee mieleen, että varmaan ihmislastenkin pitää jossain määrin harjoitella sosiaalisia taitoja myös meluisasti.  

Toisaalta olen viime viikkoina miettinyt paljon koulukiusaamista. Sitä oli jo omana kouluaikanani 70-luvulla. Poikajoukko otti silmätikuksi jonkun luokkatovereista ja häntä pökittiin ja potkittiin ja hän vain yritti hymyillä. Tulee paha mieli kun sitä muistelee. Toisaalta tytöt osasivat myös olla ilkeitä. Muistelen, että joku kiusatuista on päässyt elämässään tosi pitkälle. Ehkä vaikeasta lapsuudesta on noussut sisu ja halu yrittää. Toisaalta joku voi kantaa alemmuudentuntoa ja traumoja koko ikänsä. 

Tuntuu pahalta kuulla, että joku lapsi joutuu vaihtamaan koulua sen takia, että häntä kiusataan. Uudessa koulussa voi olla vastassa uudet kiusaajat. Kiusaamisen syyksi riittää melkein mikä tahansa: kiltteys, lahjakkuus, erilainen syntyperä, pukeutuminen... Voi kun me aikuiset osaisimme kasvattaa lapsia niin, että he osaisivat tuntea myötätuntoa ja arvostaa kaikkia. Voi kun osaisimme oikealla tavalla puuttua kaikkeen kiusaamiseen ja vahvistaa haavoitettujen lasten omanarvontuntoa.

Terveyskeskuksessa vieraillessani huomasin myös, että hoitajilla oli jotain keskinäistä nokittelua niin että he unohtivat kokonaan kohdata minut ihmisenä, kun tulin töistä päin huolissani katsomaan, mitä läheiselle kuuluu. Pienen keskinäisen sanailun jälkeen minut jätettiin kuin nalli kalliolle. Minua ei oikeastaan yhtään kiinnostanut, kumpi hoitajista oli oikeassa. Oleellisempaa oli löytää joku, joka voisi tuoda hytisevälle läheiselle lisäpeiton. 

Koiranpentujen kasvatuksessa puhutaan sosiaalistamisesta. Ainakin ihmisen kohdalla sosiaalistumista voi tapahtua myös myöhemmällä iällä. Vähän yksinäisen lapsuuden jälkeen elämä ja etenkin ihmisläheinen työ on paljon koulinut ja sosiaalistanut minua ja olen siitä kiitollinen. Elämä voi olla myös nousukiitoa.
Pelikaanin nousukiito

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti