Olen saanut optimistin geenit ja katselen yleensä toiveikkaasti eteenpäin. Niin nytkin. Maailmassa on monia uhkia, mutta toivoa ei tarvitse menettää. Tähän samaan optimismiin ja toivoon kutsun sinuakin kirkkovuoden kallistuessa loppuun.
Myös henkilökohtaisessa elämässä on lupa ajatella, että elämällä on tarkoitusta ja tehtävää. Jumala antaa elämälle merkitystä viimeiseen hengenvetoon asti.
Olen hyvin harvoin ollut varmasti selvillä siitä mitä elämässä haluan tehdä tai mihin asemaan haluan. Se on varjellut monelta pahalta. Ei ole tarvinnut pelata eikä käyttää kyynärpäätaktiikkaa. On saanut luottaa johdatukseen. On hyvä, ettei tarvitse luottaa itseensä ja olla järjestelemässä asioita, vaan saa uskoa vahvempiin voimiin.
Kerran olin varma asiastani. Se oli silloin kun pyrin Viikkiin lukemaan maataloutta. Päätin laskea tuon yhden kortin varaan ja pyrkiä tosissani sisään päästäkseni. Täti ja serkku menivät sitten lukemaan tuloksia Metsätalon ilmoitustaululta. He aloittivat lopusta ja luulivat jo ettei tärpännyt. Tulokset olivat hyvät.
Onnenkauppaa elämä ei ole. Mitään ei saa ilmaiseksi. Jos joskus olen voittanut arvalla kukan, olen silloin etukäteen aavistanut asian. Mutta yleensä aavistan aivan oikein, että mitään ei tule, mutta silti kannattaa kannattaa. Toivo ei ole sitä, että edessäpäin olisi rikkautta ja valtaa. Toivo on sitä, että edessäpäin on hyvyyttä ja rakkautta. Toivo ei ole sitä, että minä saan jotain. Toivo on sitä, että voin itse antaa jotakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti