torstai 1. joulukuuta 2016

Lynkkaus

Viime blogissani kirjoitin pääministeri Sipilästä. En arvannut, miten kuumaksi aihe oli kehkeytymässä. Tänään olen ajatellut kaikkia niitä ministereitä, jotka on viime vuosina pudotettu tehtävistään jonkun moraalisen erheen tai oletetun erheen vuoksi. Kohtelu ja kirjoittelu on tuntunut kohtuuttomalta ja hyeenalauma armottomalta. 

Ihmiset vaativat poliitikoilta ja papeilta korkeampaa moraalia kuin itseltään. Jonkun täytyisi olla virheetön kaikkien puolesta. Juuri äsken istuin pöytäseurueessa, jossa olin ainut joka puolusti pääministeri Sipilää ja entistä kehitysministeri Heidi Hautalaa. Alkoi suututtaa, joten en osaa oiken vaatia, että poliitikon ei saisi koskaan suuttua. Poliitikko kuten pappikin on vain ihminen. Eräs yleensä raha-asiat rehellisesti hoitanut, mutta sanojensa mukaan toisinaan pientä pimeää kauppaa tehnyt pappi sanoi, että poliitikoilta täytyy kyllä edellyttää nuhteettomuutta. En tiedä kuka olisi nuhteeton poliitikkojen puolesta, kun me papit emme siihen kykene, ja toimittajat eivät taida edes yrittää. Viime päivien uutisoinnissa olen havainnoinut tiedotusvälineissä vääränlaista lynkkausmielialaa ja tarkoitushakuista virheinformaatiota ja mittasuhteiden vääristelyä. Kauhistelu näyttää tarttuvan, kun oikein moralistisesti kauhistellaan.
Joskus on minusta ja monista muistakin kylvetty valheita ja ne ovat uponneet kuin kuuma veitsi voihin. Ihmiset näyttävät paljon mieluummin uskovan toisista pahaa kuin hyvää. Siksi haluaisin taistella tätä vastaan, vaikka joskus itsekin erehdyn ja moitin lähimmäistä ennen kuin saan asiasta oikean ymmärryksen. Haluan ajatella, että myös poliitikot yrittävät rehellisesti parastaan maamme puolesta, niin hallituksessa kuin oppositiossa. Oppositiossa voi kyllä olla vähän suurempi vaara toimia moraalittomasti, koska tavoitteena on joskus keinoja kaihtamatta kasvattaa äänipottia, että pääsisi valtaan. 

Sekä valta että vallanhalu turmelevat joitakin. Jokaisella tulisi kuitenkin olla oikeus tehdä työtään rauhassa. Mielessäni yritän tässä ja muissakin joukkohysterian ilmiöissä asettua sen ihmisen asemaan, joka halutaan nähdä ensi sijassa vilpillisenä, pahantahtoisena ja epäonnistuneena. Voisiko yhteiskunta olla parempi työyhteisö? 

9 kommenttia:

  1. Niin kauan kun poliitikot ja heidän kaverinsa hyötyvät "omasta pienestä nappikaupastaan" samalla kun ottavat pois niiltä joilla ennestäänkin vähiten on, on poliitikkojen turha pyytää sormien läpi katsomista vähässäkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En usko että löytyy ainuttakaan rikkeetöntä ihmistä. Asioista saa puhua mutta kiviä ei saisi heitellä. Toivon myös, että hallitus toimisi siten, että saataisiin valtiontalous parempaan tasapainoon niin että sairaita ja köyhiä voitaisiin tukea ja ylläpitää välittämisen yhteiskuntaa. Jos velka kasvaa liian suureksi, mahdollisuudet tähän vähenevät entisestään.

      Poista
  2. Keskustelu edes ole johtanut muuhun kuin rikkaiden rikastumiseen ja köyhien köyhtymiseen. Meitä johtaa ihmiset joilla ei ole hajuakaan normi-ihmisten arjesta. Heitä on näköjään heiteltävä kivillä, jotta tilanne muuttuu. Omien ja sukulaisten etujen ajamisesta automaattisesti potkut. Oppivat tavoille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei se ihan noinkaan ole. Kuulin eräältä diakoniajohtajalta, että tuossa eteläpohjalaisessa seurakunnassa ovat saaneet jotkut ihmiset nostettua pinnalle erään hyvätuloisen poliitikon säätiöstä saaduilla avustuksilla. Valtio on tietysti ensi sijassa vastuussa köyhistä ja sairaista, mutta hyvä jos poliitikot laittavat omiakin rahojaan tähän. He tuntevat ihmisten arkielämää kuka enemmän kuka vähemmän. En suostu uskomaan, että pääministeri päättäisi yritystuesta mielessään joku toinen yritys, jolla saattaa olla tilaus tästä yrityksestä. Se on nähdäkseni ihmisten pahantahtoista luulottelua. Itse asioihin perehtyminen vie päättäjiltä aivan valtavasti aikaa ja energiaa ja silti tulee myös vääriä ratkaisuja joka poliitikolle. Olihan säälittävää nähdä edellisenkin pääministerin muuttuminen haamumaiseksi ja hallituksen toimintakyvyttömäksi. Toivoisin, että kaikki hallituksemme olisivat toimintakykyisiä riippumatta siitä mitä puolueita niissä on. Se edellyttää sitä että nähdään että lopulta ollaan samalla puolella ja samalla asialla, halutaan rakentaa parempaa Suomea. Keinoista ollaan eri mieltä. Sinäkin olet hyvällä asialla, kun puhut köyhien puolesta.

      Poista
  3. Tämä hallitus haluaa rikkaille hyvän Suomen ja keskustalle tyypilliseen tapaan kaverille kanssa periaatteella. Tämä hallitus ei perehdy, ei kuuntele eikä mieti. Ja aina köyhin kärsii. Valitettavasti suomalaiset on mielipiteenilmaisussaan liian kilttejä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen paljon sympatiseerannut myös puoluettasi Vasemmistoliittoa. Ehkä siksi, että se on usein ymmärtänyt myös maaseudun asioita. Ollaanko kavereita :)

      Poista
  4. Mistä sait päähäsi, että puolueeni olisi Vasemmustoliitto? Itseasiassa poliitikot ovat puolueesta riippumatta tällä hetkellä liian korruptoituneita tai tyhmiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ensilukemalla huomannut argumentaation puutteita, kiinnitin huomioni tunnelataukseen - siitä erehdys. Olen ihaillut erityisesti Claes Anderssonin ja Paavo Arhinmäen keskustelutaitoa. Arvostan suomalaisia poliitikkoja, kurja virka josta harvoin kiitetään, vaikka pistää likoon taitonsa ja persoonansa. Liksat on siihen nähden aika huonot, ainakin verrattuna yritysjohtajiin. Kyllä sitä joskus ihmettelee, millä ilveellä jonkun työ voi olla poskettoman arvokasta, kun kaikilla on vuorokaudessa vain 24 tuntia ja rajallinen aivokapasiteetti. Toisaalta: isot rahat tuovat lähinnä huolta ja onnettomuutta.

      Poista
  5. Varsinkin muille. Puhe ei paljon paina. Teot kertoo kaiken.

    VastaaPoista