Vastarinta

Olen viime viikon aikana valmistanut puikot sauhuten useita joululahjoja ja jakanut niitä läheisille: lapasia ja sukkia. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Jälkijoulut ovat maistuneet makoisilta kuin jälkilöylyt. On ollut liikuntaa ja löhöilyä sopivassa suhteessa. Tunnen, että olen taas latautunut jaksaakseni uuden vuoden haasteisiin, vaikka sitä eräässä unessa epäilin. Jonakin yönä näin painajaisunta, että alkavan viikon viiden toimituksen ja näihin liittyvien tapaamisten lisäksi toimistosihteeri oli merkinnyt kalenteriini puolen tunnin välein myös muita tehtäviä ja olin paniikissa.

Välipäivinä olin töissä ja tilastoja tehdessäni vähän huolestuinkin viime vuoden työmäärästä. Ei ihme, että tunnen itseni väsyneeksi. Joskus olen vähän hapankin siitä, että en saa kiitosta ahkeruudesta. Tänä vuonna työnantajalta ei tullut edes joulukorttia. Joululounaalle ja joulukahveille en valitettavasti ehtinyt, ehkä siellä oli kiitoksen sanoja. Tosin työnantajan kiitokset voivat vielä tulla myöhässä niin kuin omat joululahjani.

Kyllä se on kumma, että minä olen näin kiitoksenkipeä! Olen iltalukemisina lueskellut Patrik Hagmanin kirjaa Vastarintausko. Olen sitä lukiessani havainnut, että olen ylpeä. Ainakaan en ole nöyrä. Nöyryys on Hagmanin mukaan ylimielisyyden ja turhamaisuuden poissaoloa. Turhamainen etsii kunniaa ihmisten edessä ja niinhän minä joskus teen. Ylpeys on sitä, että en näe Jumalan olevan saavutusteni takana, vaan kuvittelen itse olevani niin hyvä. Jos suostun muistelemaan myös epäonnistumisiani, on käsitys itsestäni tasapainoisempi ja se tuottaa oikeanlaista nöyryyttä. 

@Perttu Perälä

Hagmanin mukaan nöyryys on Kristuksen kaltaisuutta. Nöyryys ei siis ole passiivisuutta, sillä Jeesus oli aktiivinen ja tarttui asioihin. Nöyryys ei ole alistumista, sillä Jeesus puhui tasavertaisena monien vallanpitäjien kanssa. Nöyryys ei myöskään ole vaatimattomuutta, sillä ei ole vaatimatonta ilmoittaa olevansa Jumalan Poika. Nöyryys on itse asiassa Jumalan ominaisuus. Hän alensi itsensä ja syntyi itkeväksi vauvaksi. Hagman jatkaa, että ihmisen nöyräksi tulemisessa ei olekaan kyse joidenkin ominaisuuksien hankkimisesta, vaan pyrkimyksestä päästä lähemmäksi Jumalaa.

Tähän minua ja sinua kutsutaan, ei etsimään kunniaa, vaan etsimään paikkaa, missä voi kohdata Jumalan. Mietin Uuden vuoden tavoitetta, sitäkin vähän myöhässä. En halua kiirehtiä tehokkaasti paikasta toiseen. Toivoisin osaavani pysähtyä Jumalan kasvojen valoon. Toivoisin osaavani pysähtyä mahdollisimman monen ihmisen luokse ja kanssa, silläkin uhalla että myöhästyn niin kuin neljäs tietäjä seimeltä.