Valmennettavani on osoittautunut hyvin lahjakkaaksi ja oppivaiseksi. Heti perjantai-iltana, kun pääsin Doran kanssa ladulle, se osasi kiihdyttää alamäessä ja hiljentää ylämäessä. Välillä se ilman eri kehoitusta ehti ladunvarteen vahvistamaan lihaksiaan umpihankihiihdolla. Kaiken kaikkiaan se ehti tehdä yhtä ja toista molemmin puolin latua sinä aikana kun valmentaja puski hapokkaasti eteenpäin. Innostuin hiihtämään peräti kahdeksan kilometriä ja eilen kokonaisen lenkin eli 14 kilometriä. Sain jopa ylämäessä jonkin verran vetoapua. Olen aina ihmetellyt nelijalkaisten kepeyttä nousuissa. Laskeskelin, että tavallaan minullakin on neljä jalkaa, kun ottaa huomioon suksisauvat, mutta ei, nopeuteni selvästikin laskee, kun nousu alkaa.
Tänään isäntä puki ylleen valmentajan vermeet: nahkavyön ja flexin. Näytti siltä että myös hänellä oli lähes saumaton yhteistyö valmennettavan kanssa. Hiihtovalmentajia on siis kaksi ja mihin tuo pikkumoinen vielä ehtiikään?
Me valmentajat lupasimme toisillemme yli 33 vuotta sitten uskollisuutta myötä- ja vastoinkäymisissä. Monet ovat sen hienosti suomentaneet ylä- ja alamäiksi. Niitä on molempia ollut. Meidän suhdettamme on kantanut se, että olemme usein kiinnostuneet ja jopa innostuneet samoista asioista.
Kouluttauduin toiseen ammattiin omin varoin. Hakattiin vuosituhannen vaihteessa Naskalin palstalta papintukkeja. Isäntä sanoi, että tähän saisi nyt helposti metsätien tekoaltaan rantaan ja vaikka uintipaikan. Sanoin, että en oikein jaksa uskoa tekoaltaan virkistyskäyttöön. Mutta kun kaivinkone oli paikalle otettu, niin isäntä oli salaa vähän ruoppauttanut rantaakin. Hän vei minut katsomaan ja innostuin. Seuraavana päivänä ostettiin siirtosauna. Se tuli perjantaina, lauantaina jo saunottiin ja uitiin.
Joskus oltiin lasten kanssa Syötteen maisemissa talvilomalla. Toisella reissulla luimme sanomalehti Kalevan kiinteistöpalstaa ja kiinnostuin, josko ostaisimme täältä hiihtomökin. En kehdannut mökkikuumetta heti tunnustaa, vaan aloin salaa seurata netistä mökkitarjontaa. Kun vajaan vuoden päästä kerroin harrastuksestani, isäntä innostui heti myös ja kilpaa kerroimme toisillemme mitä nyt on tarjolla. Teimme viisi kesäretkeä Pohjois-Suomeen katsastaen mökkejä monesta hillapitäjästä. Lopuksi arpa osui Syötteelle. Valinta oli hyvä ja meidän näköinen: Kun on kotona yllin kyllin työtä, on hyvä että mökillä on vähemmän siivottavaa ja enemmän mukavuuksia. Naapureita on lähellä, samassa osakeyhtiössä, mutta ei heistä ole harmia ollut.
Joskus olen ystävystynyt yllättävien ihmisten kanssa. On ollut mukava huomata, että isäntä on osannut ottaa heidät hyvin vastaan ja osoittaa seuramiehen parhaat puolet. Sanoipa eräskin taiteilija kerran minulle, että Minä rakastan juuri tuollaisia miehiä! No niin minäkin. Halusin syksyllä uuden koiran ja isäntä sanoi happamasti, että Maaria hommaa koiran ja minä joudun sitä hoitamaan. Sitäkin mukavampi on ollut katsoa, miten hyvin isäntä ja koira ovat löytäneet toisensa.
Lapset etsivät elämänkumppania ja olemme keskustelleet siitä, miten tärkeää on, että löytyy yhteisiä arvoja, kiinnostuksen kohteita, unelmia ja suunnitelmia. Sekin on hyvä muistaa, että ylämäen jälkeen on useimmiten iloinen alamäki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti