Nipsuja luottamuksellisesti

Reilut kolme vuotta sitten eräänä yönä lähetin kaikille työkavereilleni viestin, joka syöpyi syvälle monien sydämeen. Sain mukavia vastauksia ja pyyntöni on synnyttänyt myös hymyjä, viitseliäisyyttä ja anteliaisuutta: 

(1.10.2013 klo 22:57)

Murehdin tänään henkilökunnan ruokalassa, miten käy käsityöni, kun nipsut loppuvat kesken. Eräs piakkoin kirkon virkaan astuva henkilö sanoi, että minä tiedän mistä saat aivan varmasti runsaasti apua: työkavereilta!

Niinpä käännyn luottamuksella puoleesi. Onko sinulla saatavilla mieluiten tyhjiä tölkkejä, joista voit irroittaa vetimet eli nipsut ja lahjoittaa minulle? Puolisoni sanoo että Olvin tölkeistä ne irtoavat kätevästi ihan vain renkuttamalla, oma havaintoni on että joistakin tölkkityypeistä irtoavat parhaiten pihdeillä. Minulle kelpaavat niin hopean- kuin kullanväriset, vihreät, punaiset ja tummat nipsut, lähteeksi käyvät sekä energiajuoma- virvoitusjuoma- olut- että siideritölkit ja kaikki nipsulliset tölkit siitä väliltä, pantilliset ja pantittomat. Tiedän vallan mainiosti, että tölkkejä ja nipsuja voi löytää esimerkiksi tienposkesta pyöräillessä, joten en kiinnitä mitään kiusallista huomiota nipsujen suureenkaan määrään. Otan kiitollisena ja luottamuksellisesti vastaan kaikki nipsut. Tölkit voit luonnollisesti kierrättää entiseen tapaan.

Pantillisiin tölkkeihin liittyy eräs moraalinen ongelma: 15 sentin panttiin on varmasti laskettu sisältyvän myös nipsujen materiaali mikäli nipsu ei ole itsestään pudonnut. Olen itse ratkaissut ongelman keräilemällä tienposkesta myös kaikki näkemäni pantittomat tölkit ja palauttamalla ne automaattiin, jolloin matariaali on tältä osin täydentynyt.

Valmistin tuohon aikaan nipsuista joitakin iltalaukkuja, pussukoita ja kolikkokukkaroita läheisteni ja lähetystyön hyväksi. Sittemmin innostus hiipui, varsinkin kun seuraavana syyskesänä Perälän kylän kevytmetalliroskiksesta kimppuuni hyökkäsi humalaisten ampiaisten parvi. Nipsujen tulo työpaikan postilokerikkoon ei ole kuitenkaan vieläkään tyrehtynyt. Useimmiten ne on toimitettu nimettömänä pakattuna Elmu-kelmuun tai johonkin pikku pakastepussukkaan. Tältä osin en ole siis saavuttanut työkaverieni luottamusta enkä päässyt selville monenkaan suosikkijuomasta, sillä aivan oikein: joistakin nipsuista voi päätellä yhtä ja toista. Mainittakoon nyt kuitenkin, että suurin osa lähetyksistä on ollut pieniä nyssyköitä. 

Joka tapauksessa, ja kun itsekin otan usein saunaoluen, nipsuja alkoi olla jo huomattava määrä, joten eilen päätin tuunata vuosi sitten tätä tarkoitusta varten kirpparilta 2,5 eurolla ostamani pöytälampun. (Hintaan sisältyi uusi led-lamppu, joka on varsin kirkas.) Luulin, että se on hyvinkin vaikeaa ja vaivalloista, mutta vaikeaa oli vain keksiä, miten saan näteimmin istutettua varjostimenalun kehikkoon. Päädyin virkkaukseen, virkkasin pari nipsua vastatusten, ja ompelin hopeanvärisellä nauhalla renkaan niiden väliin. Sen jälkeen nipsujen napsuttelu kävi kuin leikki, enkä malttanut lopettaa ennen pikkutunteja, koska halusin nähdä lopputuloksen. Mukavaa työtä, ja isännänkin mielestä hieno tuli. Varjostimeen kului vaivaiset 275 nipsua.

Eli nyt vain kiertelemään kirppareita uuden tuunattavan lampun toivossa. Nipsuja riittää ainakin yhden lampun varjostimeen. Kiitos työkaverit! Olisiko muuten kellään joutilasta pöytälamppua?

Olvin nipsut suotavat  valoa
mielestäni kauniisti.
Lamppu voisi olla himmeämpi.

Muumeissa on ihana Nipsu, joka on laihialaisten sukulaissielu. Erästä lapsistamme on kutsuttu Nipsuksi, sillä hänellä on aivan pienestä pitäen ollut säästäväinen luonteenlaatu. Seuraavan jo taidolla tekemäni nipsulampun ajattelin lahjoittaa hänelle ja hänen kahdelle suloiselle lapselleen tupaantuliaisten merkeissä. Valoa toivon noille kolmelle rakkaalle tytölle.