torstai 23. helmikuuta 2017

Ravintola Kylä

Päätimme viedä pari aikuista lastamme syömään Espoolandiassa. Löysimme Tapiolasta miellyttävän Kylä-nimisen ruokaravintolan. Ravintola suosii kotimaisia raaka-aineita ja selkeitä makuja. Hieno liike-idea, mukava raikas sisustus ja kelpo ruokaa.

Olen jo aloittanut pääsiäistä edeltävän paaston, mutta vasta viinipuolella. Liharuoka houkutteli, kun olin leikkinyt päivällä niin ahkerasti, että tunsin itseni varsin nälkäiseksi. Alkuruokana ollut Madekeitto oli tosi hyvää, lampaanpotka ei ollut ihan niin maukasta kuin mitä hauskasta ulkonäöstä saattoi odottaa. Liha oli kyllä ihanan kypsää ja mureaa, mutta kaipasin hieman makua. En ole muistaakseni vielä koskaan saanut suomalaisessa ravintolassa hyvin valmistettua ja herkullisesti maustettua lammasta. Yleisin virhe on, että lampaanlihan maku peitetään mintulla tai valkosipulilla. Nyt ei ollut siitä kysymys, vaan tällä kertaa rasvan- ja villanmaku tuli turhan voimakkaana esiin. Sitä paitsi vihannekset olivat kovin makeita ja olisivat kaivanneet vahvempaa vastapainoa. Jälkiruokana oli tiramisua, joka oli ihanan pehmeää eikä yhtään liian makeaa. Voin mennä toistekin Kylään.
Lampaanliha on ollut herkkuani lapsuudesta asti. Äiti osasi tehdä hyvän lammaspaistin ja minä olen osannut tehdä vielä paremman. Siihen on ollut yksi salaisuus, jonka opin työtoveriltani kotitalouskonsulentti Annikki Piiraiselta. Halusin tarjota lammaspaistia esikoisen ristiäisissä ja niinpä kysyin Annikilta, mitä hän suosittelee mausteeksi, kun en oikein tiedä jos nokiottat (=kuurtanelaiset) eivät oikein pidäkään lampaasta. Hän sanoi, että kynteli ottaa villanmaun pois, ja kyntelin kanssa voi käyttää myös salviaa. Ristiäispäivä oli sitten täysi menestys: Jukka-lankoni tuli innoissaan asuntomme yläkertaan ja kysyi mitä tuo liha on, se on tosi hyvää. Toivottavasti hän santsasi tarpeeksi, sillä hän siirtyi jo nuorena taivaan pöytiin - tosin sielläkin voi olla maukkaat juhla-ateriat.

Pian alkaa paastonaika ja sitten on pääsiäisjuhla. Pääsiäisenä suosittelen valmistamaan kotimaista lammaspaistia, jonka pintaan on hierottu suolaa, kynteliä, salviaa, ehkä vähän basilikaa, mustaapippuria. Ei suljeta muovipussiin niin kuin ei mitään muutakaan lihaa. Paistetaan tuntikaupalla miedossa lämmössä, valellaan välillä nesteellä. 

Viime yönä näin unta, että meillä oli autokatoksessa pässi...

2 kommenttia:

  1. Namibian vanhempi Heikki24. helmikuuta 2017 klo 13.57

    Käypä Etelä-Karjalassa Lemillä, jossa tarjotaan puukaukalossa kypsennettyä lammasta eli särää.

    VastaaPoista
  2. Kuulostaa herkulliselta. Täytyy ottaa ohjelmaan. Ootko jo saanu Namibian kilot pois? Mulla vielä ostereiden verran jäljellä. Onneksi tuli lunta.

    VastaaPoista