Teen työtä työhuoneessa, jossa on kolmen papin työpiste. Jos siellä sananvapaus on tärkein arvo, kukaan ei saa tehdyksi töitään. Jos siellä sananvapaus on tärkein arvo, kukaan ei ole kunnon pappi, sillä olen kuullut sanottavan, että papin tärkein työkalu on isot korvat. Isot korvat on paljon tärkeämpi kuin suuri suu.
Olen Santeri Alkion pitäjästä. Hän perusti sanomalehden ja olen ymmärtänyt, että sen sanomalehden tärkeänä arvona oli edistää yhteistä hyvää. Siitäpä herää kysymys voiko yhteistä hyvää edistää vaikenemalla? Onko joskus viisasta olla hiljaa?
Itsesensuuri ja vaikeneminenkin voivat viedä harhaan. Mistä tietää, milloin on arvokkaampaa sulkea suunsa? Siinäpä kysymys medialle, mm. Ylelle, ja minulle myös. Jos vaikenemisen syynä on pelko, vaikeneminen ei välttämättä ole kultaa. Mutta jos puhumisen syynä on arvovaltakiista, ei aina ole viisasta käyttää suurta ääntä.
 |
| @Jouko Perälä |
Moraalisia ratkaisuja voidaan perustella monin tavoin. Voidaan katsoa, että on ylittämättömiä moraalisia periaatteita, jotka pätevät aina. Silloin Älä tapa pätee myös sotatilanteessa. Ymmärtääkseni tällöin puhutaan velvollisuusetiikasta. Eettiset ratkaisut ohjautuvat sääntöjen mukaan ottamatta huomioon, mikä on seuraus. Tai voidaan ajatella, että oikeaan moraaliseen ratkaisuun päästään, jos koetetaan miettiä mikä johtaa mahdollisimman monen henkilön kannalta parhaaseen lopputulokseen. Tätä sanotaan seurausetiikaksi. Olen ymmärtänyt, että nuoruudessani esimerkiksi media katsoi asioita paljolti seurausetiikan kannalta. Siinä on omat ongelmansa, mutta se edesauttoi rauhallista rinnakkaiseloa.
Minusta on mielenkiintoista ja kysymyksiä herättävää, että yhteiskunnassamme Raamatun kymmentä käskyä ei voida kunnioittaa ehdoitta, mutta sananvapaus ja tasavertaisuus ovat nousseet kovin ehdottomaan asemaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti