Kompleksinen toimintaympäristö

Olin loman jälkeen kolme päivää opiskelemassa johtajuutta ja johtamista. Lähestyimme asiaa kuulostellen ja katsellen, miten tärkeitä tunteet ovat ihmisyydessä ja myös johtamisessa. Yhtenä päivänä käytimme itsemme ja toisten ymmärtämisessä apuna valokuvaamista. 

Mielenkiintoinen tehtävä alkoi siten, että jokainen pukeutui lämpimästi, otti mukaan kameran tai kännykän ja lähti ulos. Annettiin tehtäväksi kuljeskella rauhassa ja etsiä paikka, jossa on hyvä olla. Siinä sai oleentua vartin katsellen rauhassa. Sitten saattoi ruveta tsuumailemaan ja ottaa kuvan, joka voisi sisältää sen, mikä puhuttelee, tai joskus päinvastoin, rajata jotain tärkeää ulos.

Ei ollut aivan helppo löytää Järvenpään kampukselta omantuntuista paikkaa. Lopulta löysin kutsuvan kuusiaidan. Kotona joen rannassahan on vieläkin jäljellä paapan istuttamaa kuusiaitaa. Kun pysähdyin paikkaan, huomasin, että siitä näkee riittävän kauas. Lähellä oli myös lammasaitaus ja ruokintapaikka. Täydellinen turvapaikka senhetkiseen mielentilaan! 

Olin juuri vähän ahdistunut, kun olimme puhuneet kompleksisesta toimintaympäristöstä. On vaikea erottaa selviä rajoja. Miten voi hahmottaa sitä, mikä ei ole hahmotettavissa? Yksimielisyys kirkossa vähenee. Ei näe kauas, on vaikea ennustaa tulevaa. Muutoksen kourissa ollaan. Ei ole täällä mitään pysyvää.

Kuusiaita antoi tuulensuojaa, ja ajattelin, miten pikkuvasikatkin keväisessä laitumellelaskussa tapasivat rauhoittua, kun huomasivat, että ympärillä on aitaus. Työ on helposti rannatonta, se tarvitsee rajoja. Täytyisi kaikesta monimuotoisesta huolimatta etsiä oleellista. Onneksi saa pysyä ruokintapaikalla saamassa ja jakamassa. Muutosta ei voi pysäyttää, monet rajat hämärtyvät. Mutta omassa sisimmässä on kuitenkin turvallisuutta.

Kuljeskeluun kului enemmän aikaa kuin löytöön. Sekin sopi hyvin, sillä olen täksi paastonajaksi asettanut itselleni henkilökohtaisen tavoitteen: Yritän hiljentää vauhtia, että näkisin tarkemmin ja sielu pysyisi matkassa. Tämän kurssin teen omalla ajalla ja maksan itse. Uskon, että se on sen väärti. On sellaisiakin kursseja tullut käytyä, joista ei ole jäänyt sydämeen jälkeä.