Uusinta

Olen työssäni monta kertaa vähän yllättynyt, kun lapset ovat tulleet omaiskeskusteluun - kepin kanssa tai muuten vain harmaantuneina ja kumaraisina. Näin ajan oloon saattaa käydä, että lapset vanhenevat.

@wikimedia
commons

Kyllä minä joskus itseni niin vanhaksi ja hajamieliseksi tunnen. Onnun ja voitelen polvia öisin linimentillä. Maanantaina yritin havainnollistaa, että nyt ei ole enää sunnuntai. Sanoin, että jos nyt olisi sunnuntai, televisiosta tai radiosta tulisi paraikaa jumalanpalvelus. Satuin sitten vilkaisemaan telkkariin, jossa oli meneillään messu. Tunsin itseni tosi hölmöksi ja mietin hiljaa, että uusitaanko noitakin. Muistin kuitenkin pitäneeni eilettäin pari messua, joten pidin kiinni ajatuksesta, että on maanantai. 

Veljenikin on vanhentunut. Hän on ensinnäkin jo vapaaherra. Toiseksi hän sekoilee sanoissa ja jopa nimissä ihan kuten pikkusiskonsakin. Mieheni taas käyttää osan päivästä tavaroitten kadottelemiseen ja niiden etsimiseen ihan niin kuin minäkin.

Osittain elämäni on edellisen sukupolven uusintaa. Kasvotkin vanhetessaan näyttävät ihmeen tutuilta. Alkaa ymmärtää paremmin äitiä, isää, mommaa ja paappaa. On elämäntapahtumia, jotka ovat kulkeneet toisin, mutta kun vanhenee, tulee näkyville jotain perin samaa.