Joskus kaikki vastukset tulivat samaan aikaan. Muistan kun yhtenä syksynä mies sairastui vakavasti ja joutui keskussairaalaan. Seuraavana päivänä huomasin, että kaksi neljästä leikki-ikäisestä lapsestamme oli saanut täitartunnan ja siitä repesi melkoinen työmaa. Pyykkäsin urakalla vuodevaatteita. Uusi pihatto oli otettu juuuri käyttöön, mutta lehmät lypsettiin vielä vanhassa navetassa kannukoneella. Odotin vauvaa. En saanut lypsytaitoista lomittajaa, mutta hyvän avun, joka auttoi lypsykannujen kantamisessa ja kaatamisessa jäähdytystankkiin. Pihan alta tuleva kuumavesiputki piti uusia ja kaivinkone tuli kaivamaan pihan kuralle. Eikä siinä vielä mitään, auto hajosi ja se jouduttiin hinaamaan korjaamolle. Jouduin käymään myös rengaskaupoilla. Isälläni oli joku raskas vaihe luottamustoimissaan eikä hän pystynyt auttamaan, joten sain apua maatalouslomittajalta, naapureilta, sähkömieheltä, putkimieheltä... Kerroin isännälle, että sinua korvaamaan tarvitaan melkoinen joukko ammattimiehiä. Hän alkoi toipua Sten Söderströmin hyvässä hoidossa.
Vähän samanlainen tilanne oli pari viikkoa sitten. Kaikki tuli niin yhtä aikaa. Isäntä oli keskussairaalassa minullekin tutussa sydämen ablaatiohoidossa ja isä keuhkotautiosastolla. Siinä jo huolta kerrakseen. Ja eikös juuri silloin tullut taivaalta koko talven lumet. Työtehtäviä oli aamuvarhaisesta iltamyöhään. Ajelin välillä kotiin ulkoiluttamaan koiraa ja tein lumitöitä. Ajattelin, että huolten keskellä tekee hyvää ulkoilla reippaasti. Kun isäntä sitten kotiutui, tarvittiin kohta palokuntaa, kun tuli oli päässyt hiipimään hakekattilasta hakevaraston puolelle. Tilanne ei onneksi ollut vaarallinen, mutta ei myöskään yhden toipilaan hallittavissa.
Isäntä on jo voimissaan ja hakekattilassa palaa tuli. Mutta työmääräni on pysynyt lähes ylivoimaisena. Jotenkin pitäisi oppia rajaamaan tehtäviään paremmin, ainakin silloin kun se on omassa vallassa. Esimerkiksi tällä viikolla on kolme hartaustilaisuutta, kahdet hautajaiset, kaksi muistotilaisuutta, kahdet häät, yhdet ristiäiset, työhönottohaastattelu, rippikoulua, toimituskeskustelu, konfirmaatiossa avustaminen, Tuomasmessun liturgian valmistelu, yhteisvastuukonsertin isännöinti, joidenkin tapahtumien suunnittelua ja kirkkoherran sijaistamista. Kun tähän päälle tulee henkilökohtainen huoli läheisestä ja siihen liittyvät tehtävät, ei ole ihme jos joka jäsentä särkee ja mieli on matalalla. Tarvitsen nyt ystävien esirukousta. Työntäyteisissä päivissäni on kuitenkin ollut paljon myös hyvää ja siitä kiitän. Olen saanut kohdata lämpimiä mukavia ihmisiä ja moni on antanut kiitosta ja kannustusta. Korvat ovat mukavasti heilahtaneet (ei valehtelusta, vaan näkemisen ilosta niin kuin lehmäystävillä). Olen saanut sanottavaa taivaan lahjana ja selviytynyt valmisteluista riittävän nopeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti