Lapset Jeesuksen luo

Lapset eivät päässeet ehtoolliselle vielä 1970-luvun alussa. Meitä lapsia ei edes siunattu, vaan jouduimme jäämään yksin kirkon penkkiin, kun aikuiset menivät alttarille. Muistan, miten surulliselta se tuntui. Luulen, että Jeesuskin oli asiasta murheellinen, sillä hän närkästyi opetuslapsille juuri tuosta asiasta ja sanoi painavasti: Sallikaa lasten tulla. 

Pidin pyhäkoulua jo ennen kuin kävin rippikoulun. Pyhäkoululehdessä opetettiin ehtoollisesta. Lehdessä taisi olla ehtoollisen asetussanatkin. Niinpä paastosin koko kiirastorstain ja kiirastorstai-iltana jäin kotiin, kun muut lähtivät kirkkoon. Asetin ehtoollisen ja nautin sen polvistuneena yksin, omassa huoneessani. Tai oikeastaan luulen, että Herra Jeesus itse asetti sen ehtoollisen, sillä hänelle lapsen usko oli uskon esimerkki ja hän rakasti lapsia erityisellä tavalla. 

Kirkossamme lapset ovat saaneet osallistua vanhempiensa tai muun heidän kristillisestä kasvatuksestaan vastaavan henkilön kanssa ehtoolliselle vuodesta 1977. Ehtoollispöydässä vanhemmat saavat sanoa papille, toivovatko he lapselle siunausta vai ehtoollista. Käytäntö ei ole kovin nopeasti yleistynyt, ja onhan se niinkin, että tässä asiassa saa kuulla ennen kaikkea lapsen toivetta. Muistan miten eräs lapsistamme halusi ehtoollisen sijaan siunauksen ja kun kyselin miksi, hän sanoi kirkkain silmin: Itse olet sanonut, että siunaus on parasta mitä kirkosta voi saada! Totta, vaikka uskon, että siunaus on mukana myös ehtoollisen leivässä ja viinissä.

Taivalkosken kirkossa on myös pieni kastepuu

Eilen olimme kiirastorstain messussa Taivalkosken kirkossa, koska sinne on vain nelisenkymmentä kilometriä. Mukana oli aika vähän väkeä, mutta suhteellisen paljon lapsia. Iloitsin siitä! Lapset olivat myös rauhassa, kun olivat tottuneet kirkossa olemaan. Muuten olen sitä mieltä, ettei lasten tarvitse edes osata käyttäytyä niin kauniisti. Joskus vanhempi väki moitiskelee, että lapset häiritsevät kirkossa. Toivoisin, että aikuiset keskittyisivät itse asiaan eikä lasten seuraamiseen. Pieni häiriö ei vie kirkosta pyhän tuntua. On myös hyväksyttävä se tosiasia, että lapset ovat nykyään vilkkaampia kuin me vanhemman ikäpolven väki olimme omassa lapsuudessamme. 

Elävä seurakunta koostuu kaiken ikäisistä! Ja jos Jeesukselta kysytään, hän asettaa lapsen esimerkiksi ja käskee ottamaan mallia. Kirkossa saa olla luontevasti, liikutella jalkoja, hyräillä, laulaa ja hymyillä. Hyvää ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä!