tiistai 16. toukokuuta 2017

Voimaannuttava kevät

Ehkä myöhäinen kevät on kuin luotu minulle. Joskus kipu on salakavala energiasyöppö. Nivelrikkoiset polveni olivat niin kipeät, että nukuin huonosti ja olin päivisin väsynyt. Sain niihin hyvää kipulääkettä ja määräyksen röntgeniin ja ortopedille. Nyt on toinen ääni kellossa ja olen osannut nauttia ensimmäisistä kevätpäivistä. Sanon ensimmäisistä, sillä oletan, että terminen kasvukausi on vihdoinkin alkamassa. 

Toki myös valoisat päivät ovat luoneet toivoa ja piristäneet. Kevään upeat värit houkuttelevat ulos. Hyvin voimisen kierre lähtee siitä, että jaksaa liikkua ja tehdä jotain. Siitähän tulee hyvä mieli ja saa lisää energiaa. Olemme tehneet pyörälenkkejä koiran kanssa ja käyneet valokuvaamassa lintuja ja äestävää isäntää. Kevätkylvöt ovatkin jo hyvässä vauhdissa. Olen haravoinut, istuttanut orvokkeja, ja tänä iltana pyöräilin myös haudalle kastelemaan kukkia kolme litraa vettä repussa. Tuosta ponnistelusta tuli nälkä ja niinpä nyt on taas raparperipiirakka hupenemassa. Äitienpäiväksi leivoin itselleni ensimmäisen. 

Tänä äitienpäivänä ei kukaan lapsista ehtinyt käydä kotona, mutta ei se haitannut, kun itsellänikin oli töitä. Jännitin vähän, kun jouduin toimimaan liturgina ja saarnaamaan seurakuntamme englanninkielisessä messussa. Joidenkin oudompien liturgisten sanojen ääntämys meni pieleen ja takeltelin, mutta yhteisö oli armollinen ja otti vierailevan pastorin lämpimästi vastaan. Siitä tuli kiitosmieli. 


Myös edessä on sopivan väljä työviikko. Pari päivää hartauksia ja tapaamisia, sitten enon hautajaiset Isossakyrössä ja lähtö Kirkkopäiville Turkuun. Turkuun on luvattu peräti yli 20 astetta lämmintä, niin että saa varmaan ottaa sopivan pienen kapsäkin, kun vaatteita ei paljon tarvita. 

Eilen tuli haikea mieli, kun pussitin isän keräämiä postimerkkejä vietäväksi Turussa Kirkkopäivien yhteydessä pidettäville Lähetyjuhlille, josta kulkeutuvat postimerkkihuutokauppaan lähetystyön hyväksi. Ihmettelin, että isä vielä vanhoilla päivillään otti kannustukseni vastaan ja rupesi keräämään merkkejä lähetystyölle. Tuntui hyvältä ajatella, että pieni vinkkini vaikutti. Mistä lienee löytänyt vielä noin paljon myös 1900-luvun merkkejä? Siinä merkkejä lajitellessa tuli mieleen yhtä ja toista muutakin kaihoisaa ja herkistävää. Mutta uskon, että surustakin voi voi syntyä jotain uutta.









2 kommenttia:

  1. Tuohan se on teidän alalla olevilla, että usein on itse töissä, kun toiset juhlivat. Lohdullista on, että moniin vaivoihin saa nykyisin lääketieteen keinoin helpotusta. Sinulla oli äitienpäivän ohella myös isänpäivä näin keväällä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Hyvää kesän alkua sinulle Kirsti ja virkeää kasvukautta teidän palstoille!

      Poista