keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Autokuume

Nuorena olin toisenlainen. Jos mies rupesi puhumaan auton vaihtamisesta, kehuin aina vanhaa ja toppuuttelin. Jossain vaiheessa osat vaihtuivat ja aloin tehdä autokauppoja. Tuokin ominaisuus oli ilmeisesti geeneissäni, aluksi piilevänä ja sittemmin näkyvänä. Isäni oli nimittäin autoista kiinnostunut. Nuorempana hän tienasikin hakemalla Etelä-Suomesta autoja ja myymällä niitä täällä kotikonnuilla. Minä taas saatoin tehdä innostuksissani möhkäkauppojakin. Ehkä ei olisi pitänyt ostaa ihastuttavan vaaleanvihreää Renault Espacea. Maksoimme siitä liikaa ja se söi paljon bensaa. 

Kahdeksan vuotta sitten ostin meille 50-päivälahjaksi Skodan ja kauppa oli niin hyvä, että autolla on tullut ajettua lähes 300 000 km ja se on yhä pihassa. Siinä on marjastajalle sopivan korkea maavara ja neliveto (juuri kävin sillä katsomassa tuleeko valokkeja, mutta ihan nevalle asti en kyllä ajanut). Skodan oston jälkeenkin olen tehnyt autokauppoja, sillä olen ollut valitsemassa lapsille autoja. Ihminen oppii mitä vain, kunhan tarttuu härkää sarvista: lukemaan hepreaa tai autoja. 

Nyt autokuumeen nouseminen on ollut aika hidasta, sillä jo vuosi sitten aloin etsiä autoa, jolla työmatkat taittuisivat ekologisemmin. Ensin seurasin monta kuukautta kaasuautoja, mutta koska alueelta ei saanut vielä kotimaista polttoainetta eli biokaasua, ymmärsin lopulta vaihtaa mielenkiinnon sähköautoihin. Seurasin niitä muutaman kuukauden, ja keväällä intouduin pyytämään tarjouksia Huyndain sähköautoista, mutta sitten isän sairastuminen vei ajatukset muualle. Nyt sadepäivinä loman alettua olen taas seurannut automarkkinoita ja käynyt koeajolla sillä seurauksella, että sähköautokuume on vaihtunut vuorostaan kaasuautokuumeeseen. Stormossenissa tankkaaminen olisi etuisaa työpäivinä. Saa nähdä kuinka tässä käy ja millä sitä kaasutellaan, ihanko vain omalla pepulla. 


Nevalla kuume ei päässyt laskemaan, sillä märkä neva oli todella raskasta kävellä. Puuskutin ja hikosin läpimärkänä. Kiukuttelin myös koiralle, jos se kiersi näreen väärältä puolelta. Varhaisin nevani oli hienoinen pettymys, sillä raakileita ei ollut erityisen runsaasti. No, se tietää sitä, että sekä auto että marjastaja saavat paljon liikuntaa. Nevakävely kulutti paljon enemmän kaloreja kuin toissa päiväinen matonpesu, joka sekin oli erinomaista hyötyliikuntaa. 

Skodassa ei korkeasta iästään huolimatta ole tietääkseni muuta vikaa kuin korkeat hiilidioksidi-, typpi- ja hiukkaspäästöt. Emännällä sen sijaan on päästöjen lisäksi myös kulumia nivelissä, reikiä ja lohkeamia hampaissa. Saa nähdä kumpi tästä talosta ennemmin lähtee. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti