torstai 20. heinäkuuta 2017

Mitä takana ja edessä

Monet sellaiset asiat, joita odottaa ja joiden uskoo tuottavan paljon iloa, saattavat tuottaa pettymyksen. Niihin voi kätkeytyä jokin harmittava asia tai nurja puoli, jonka huomaa juuri silloin, kun ilon pitäisi olla ylimmillään. Tämän olen monasti saanut kokea ja myös tämän alkuloman aikana. 

Loma on kulunut pääosin sadetta pidellessä. Tai no, olenhan ehtinyt selvitellä isän arkistoa ja irtaimistoa, etsiä marjapaikkoja ja ostaa auton. Sunnuntaina kävimme hääpäivän kunniaksi jumalanpalveluksessa kaasuautolla. Hautakiveen on myös viimein saatu isän nimi, joten siinäkin syy käydä kirkossa ja kirkkomaalla. Vilkaisimme myös erään papin hautapaikkaa, ja mietin, josko haudalleni pystytetään aikanaan rautaristi. Päivällä jouduimme hajaantumaan hänen kanssaan, jota olen yli 34 vuotta armastanut, mutta Illalla vielä kävimme syömässä Vaasassa ja tankkasimme Stormossenilla. Hyvä hääpäivä se oli.
Olen myös käynyt koiran kanssa tekemässä liikuntasuorituksia kolmella nevalla, mutta niiden raakiletilanne ei ole ollut kovin lupaava. Kypsyminen on koleassa hidasta, ja joka retkellä on löytynyt vain pari kypsää valokkia. Toivottavasti hillaa tulee paremmin. Olen hillaihminen enkä mikään helleihminen, mutta täytyy tunnustaa, että sadesää on vaikuttanut mielialaan. Oli monia suunnitelmia, joita sadesää on haitannut ja hidastanut. Kaikkia mattoja ei ole vielä pesty, tuvan lattia lakkaamatta, leikkimökki maalaamatta. Eilen illalla piti taas oikein lämmittää kakluuni, että tarkeni mennä nukkumaan. Omituinen kesä, kertakaikkiaan.

Pääsin ripille sadekesänä. Ennen juhannusta olimme leirillä Röykkäsjärvellä ja leiriviikko oli kaunis. Olin innokas uimari, mutta pääsimme uimaan vain kahdesti. Juhannuksen jälkeen satoi miltei joka päivä syksyyn saakka. Jouduimme Naskalissa jopa seivästämään heinää, mitä meillä ei yleensä tehty. Seivästin isän kanssa kahdestaan Laineenmaalla. 

Minulla on sellainen kummallinen tunne, että elämässä on niin paljon muistoja, että tulevaisuus tuntuu paljon pienemmältä. Onneksi kuopus, esikoinen ja esikoisen kuopus poukahtivat tänään muistuttamaan siitä, että elämää voi olla edessäpäinkin. 


2 kommenttia:

  1. Hyvää hääpäivää näin jälkikäteen. Meillä on elokuussa 43 hääpäivä. Loma-aikaan olen aina ladannut suuret odotukset, joten pettymyksiäkin on tullut. Kirjoituksesi vei ajatukseni sadekesään 60-luvun alussa. Sato oli syksyllä vaarassa jäädä peltoon. Etelä-Suomessa armeija ja koululaiset määrättiin pelloille sadonkorjuuseen ja perunan nostoon. Hyvää loman jälkipuoliskoa.

    VastaaPoista