Ei niin pahaa...

Olen niin iloinen, kun saan taas mennä hirvikärpästen luo pelkäämättä puremia. Aivan kuin olisin kaivannut hirvikärpäsiä! Siinä kävi niin, että hammas rupesi kenkkuilemaan, ja polvinivelleikkaus peruttiin tältä erää. Ensin leikataan hoidetusta hampaan juuresta pala ja kun se on parantunut, isketään polveen.

Tuntui tosi keljulta, kun tämä lopullisesti selvisi. Taas pitää orientoitua elämään uudella aikataulutuksella. Lohduttauduin sillä, että yleensä matkan mutkiin liittyy kuitenkin hyvää johdatusta. Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin.

Sitten huomasin, että saan mennä pelkäämättä sieneen ja saatanpa tänä syksynä päästä vielä karpaloonkin. Toissa iltana kävin siis poimimassa kanttarelleja ja vähän rouskuja. Tänään pyöräilin koiran kanssa kylän karvalaukkumetsikköön. 

Pienet terveet ja kiinteät karvalaukut ovat söpöimpiä sieniä. Karvarouskut olivat myös isäni herkkua ryöpättynä ja pannulla pyöräytettynä. Itse tykkään rouskuista enemmän sienisalaatissa ja niinpä suolasin tämän illan sienet. Yleensä en juuri sieniä säilö, vaan ne syödään tuoreeltaan. Nyt syödään ainakin jouluna sieniä. 

Äiti oli ennakkoluuloton, kun pani minut nuorena sienimetsään. Tytöstä polvi paranee, sillä blondini on tosi sienestäjä. Yritinkin toissa iltana soittaa hänelle saadakseni varmistusta mustavahakkaan tunnistamisessa. Mutta koska hän ei vastannut, päätin luottaa itseeni ja pilkoin vahakkaat kanttarellien sekaan. Nam. 

Kiitos sateesta, joka on kasvattanut hienoja sieniä. Mutta nyt pyydän Luojalta poutapäiviä, ettei viljasato jää peltoon!