Piispanhiippa

Onpa ollut hienoja syyspäiviä. Minulla oli neljän päivän kuukautisvapaa kymmenen työpäivän päälle. Ensin kävimme Syötteellä mökillä. Oli tarkoitus tankata Ruskon uudella biokaasuasemalla Oulussa, mutta siihen oli tullut joku lapsentauti ja se oli kiinni. Onneksi Jepuan biokaasulla pääsi mökille asti niin ei mennyt paljon bensaa.

Nautiskelimme telttasaunasta ennen sen talvivarastoon ottamista. Kävimme kolmasti uimassa, sillä vesi oli vielä varsin uitavaa: 11-asteista. Löysin vähän tatteja, rouskuja ja kanttarelleja sekä maukkaita mustikoita. En ole sienissä enkä mustikoissa mikään erityinen poimija, joten määristä ei kannata puhua, mutta mukavaa oli kulkea kauniissa kangasmetsässä. Sunnuntai-iltana ajelimme kotiin. 

Ihanaa, että on ollut aurinkoisia syyspäiviä. Miesväki on saanut puinnit alulleen ja hyvin näyttää ohraa tulevan. Kuivaaja pohisee ja vilja tuoksuu. Nuori isäntä on myös kyntänyt siinä toivossa, että päästään vielä rukiinkylvöön. Ennenhän Pertunpäivä oli suositeltava rukiinkylvöpäivä, mutta ehkä syksyt ja lajikkeet ovat muuttuneet. Puintipellon ohi ajellessani meneillään oli pieni huoltotauko, ja sitten työt pääsivät taas jatkumaan. 

Minäkin olen tehnyt vähän syystöitä eli laittanut pariin ikkunaan sisäklasit. Saliin ajattelin laittaa vasta viikon päästä. Ikkunateippikin loppui kaupan hyllystä, ehkä sitä kuitenkin vielä jostain löydän. Metsäretkiä olen tehnyt lähimaastoon koiran kanssa. Eilen noukin käsin vähän kypsimpiä puolukoita, ja tänään löysin piispanhiippoja. Hyvä juttu, lapsena toivoin pääseväni presidentiksi, mutta ehkä minusta tuleekin piispa ja saan ruveta vaatteilla koreilemaan eli vetää hiipan päähän. Vitsi vitsi. 

Piispanhiippa on korvasienen sukua

Olen vältellyt kannanottoja kirkollisiin henkilökysymyksiin senkin takia, että en ole äänioikeutettu muuta kuin Lapuan piispanvaalissa, ja sellaista ei ole lähiaikoina tulossa. Olen kyllä sitä mieltä, että piispakunnassa, samoin kuin kirkkoherrojen joukossa, saisi olla naisilla vahva edustus. Naisilla on johtajina usein hieman erilaisia taitoja kuin miehillä, ja kirkko tarvitsee monipuolista osaamista selviytyäkseen tehtävästään. Äsken pidetyn Helsingin piispanvaalin ehdokkaita en tuntenut henkilökohtaisesti, mutta seurasin vaalia mielenkiinnolla. Nyt on sitten arkkipiispan virka täytettävänä. Pari hyvää ehdokasta jo on (Heli Inkinen ja Ilkka Kantola) ja heidän lisäkseen toivoisin ehdokkaaksi Espoon piispa Tapio Luomaa, jonka viranhoidosta olen kuullut paljon hyvää. Tunnen hänet myös seurakuntanuorten toiminnasta alkaen. 

Olen iloinen siitä, että kirkossa on niin paljon osaamista ja uskoa myös, sillä vainiot ovat vaalenneet, on korjuuaika.