Hedelmistään puu tunnetaan

Lapsena sain maistaa serkun luona rivitalon pihassa luumuja, ehkä Marjamäessä tai Vuosaaressa. Oi miten herkullisia! Maku jäi mieleen ja niinpä istutin 25 vuotta sitten oman luumupuun navetan seinustalle. Siinä on ollut lämmin suojainen paikka kasvaa ja tuottaa hedelmää. Tänä keväänä kaadettiin tuo alkuperäinen puu, mutta uudet vesat ovat tuottaneet makeita Sinikka-luumuja, eikä ole tarvinnut edes paljon kiipeillä. Olen syönyt niitä viikkokaupalla aamuin illoin, ja ne maistuvat yhtä makeilta kuin lapsena.

Jeesus sanoi kenttäsaarnassaan, että puu tunnetaan sen hedelmästä. Hyvä puu ei tuota kelvotonta hedelmää eikä kelvoton puu hyvää hedelmää. Hyvä ihminen tuo hyvyytensä varastosta esille hyvää ja paha pahaa. Suu puhuu sitä mitä sydän on täynnä. (Luuk. 6:43-45.) 

Jos arvostelen muita ihmisiä tämän perusteella, huomaan usein, että ne jotka vaativat toisilta lain noudattamista ja muuttumista, saattavat itse käyttäytyä todella huonosti ja aliarvioida muita ihmisiä. He vaativat kuuliaisuutta Jumalalle, mutta heidän oma kuuliaisuutensa ei ole lempeää, rakastavaa ja toiset huomioivaa hyvää käytöstä. Heidän lain vaatimuksensa kumpuaa luultavasti siitä, että he haluavat kääntää katseet pois omista virheistään. Tosin joskus on niinkin, että oma rakkaudellisuus nähdään niin ylivertaisena, ettei ole varaan kuulla mitä toinen sanoo.

Jeesuksen opetus on kuitenkin tarkoitettu ensi sijassa minulle, että tarkkaisin, ovatko omat hedelmät karvaita. Suu puhuu paljon turhia arvostelevia sanoja, jotka eivät ilahduta ketään eivätkä tuota hyvää mieltä. Omaa puuta ja suuta ei pysty itse muuttamaan, mutta toivoa on. Täytyy koettaa pitää yhteys jaloon viinipuuhun, Jeesukseen. Hänestä virtaavat rakkauden lähteet ja tuottavat aikanaan hyvää hedelmää. Täytyy etsiä lämpöä ja suojaa sieltä, missä sitä on.