Hieman pyylevä

En ole ehkä muistanut kertoa, että meillä kävi kesällä Italian vieraita, tyttären poikaystävän perhettä. He olivat vuokranneet mökin lähempää nuorten asuinpaikkaa ja saimme pitää heitä luonamme vain yhden yön yli. Kävimme tutustumassa Raippaluodon maailmanperintöalueeseen ja Vaasan kirkkoon, joka olikin kauneimmillaan eli täpötäynnä ihmisiä, kun Suomalainen messu oli juuri päättymässä. Pidämme kovasti vävykandidaatistamme ja myös suku on mutkatonta ja reipasta. 

Eilen tuli Italiasta ruoka- ja viinilähetys. Täytyy sanoa, että Berlusconi on osittain oikeassa mitä tulee ruokaan: Italia on herkkujen maa ja isännän itsensä valmistama viini, jota tuli litratolkulla, on liiankin juotavaa. Sitä tässä parhaillaan maistelen koti-Joukon tekemän salami-pizzan kanssa. 

Sain muutama viikko sitten ortopediltä epikriisin, jonka mukaan olen vähän pyylevä. Se vähän loukkasikin ja mietin, että ehkä olisi löytynyt joku neutraalimpikin ilmaisu kuvaamaan asiantilaa. Mutta ehkä tuo sana oli muistuttamassa siitä, että on syytä pitää varansa sekä italialaisten että suomalaisten herkkujen kanssa. 

Maailmassa olisi sopu ja rauha, jos aina toisimme omasta kulttuuristamme esille parasta ja etsisimme sitä myös toisista.