maanantai 2. lokakuuta 2017

Kirkonkukko

Huomasin eilen, että eräs nuori kirkkoherra oli järkyttynyt, kun oli huomannut, että Pietarsaaren ristikirkon katolla ei ole ristiä. Hän oli googlettamalla löytänyt vain yhden kristillisen kirkon Dubaista, jonka kohdalla tilanne oli yhtä onneton. On se kamalaa, kun kirkon katoilta ristitkin raastetaan maallistumisen edetessä! - PIetarsaaren suomalaisessa seurakunnassa on naiskirkkoherra, ja minulle tuli huoli, että Lotta-parkaa syytetään nyt ristin alasottamisesta. Siksi pureuduin jälleen kerran kirkonkukon historiaan. 

Koetin pastori-kollegaa rauhoitella, että näitä ristittömiä kirkkoja on Suomessa ja ympäri maailmaa pilvin pimein. Alatornion kirkossa on ollut kirkontornissa jopa lohikäärme ristin sijasta. Luettelin ristittömiä kirkkoja 1300-luvulta lähtien. Kirkkoherra ei kuitenkaan vakuuttunut perusteluistani eikä nettilinkeistäni, vaan tuntui olettavan, että monista Suomen harmaakivikirkoista, joita esittelin, on risti poistettu modernisaation seurauksena. Minun olisi pitänyt todistaa hänelle, että niissä ei ole alunperinkään ollut ristiä. Mielestäni todistustaakka on kuitenkin sillä, joka olettaa, että ristit olisi museoviraston valvomista rakennuksista raastettu alas. 

Mietin tänään karpalosuolla, että miestäni ja minua yhdistää myös sellainen omituisuus, että olemme kumpikin kasvaneet kirkonkukkojen alla. Sekä Kuortaneella että Laihialla kirkon tornissa komeilee kukko.  
Laihian kirkonkukko

Laihialle piti tulla 1700-luvun lopulla kivikirkko, ja rakennusmestari Riif oli piirtänyt sen torniin kukon. Laihialaiset riitelivät aika kauan kirkon paikasta, ja lopulta 1800-luvun alussa toteutettiin ristinmuotoinen puukirkko. Sen piirustuksissa kirkontornissa oli risti, mutta laihialaiset halusivat kukon niin kuin Munsalan kirkontornissakin on. (Kaisa Ikola, Puoli vuosituhatta Laihian seurakunnassa.) 

Kirkonkukko on valvomisen ja uskon symboli. Se muistuttaa kukosta, joka kiekui Pietarille ja herätti huomaamaan, että petit lupauksen, jonka Jeesukselle annoit. Se sai Pietarin itkemään, mutta myös kokemaan armon. Kukko muistuttaa meitä, että emme antaisi pelolle valtaa, vaan pysyisimme Kristuksen omina. 

Wikipediassa on artikkeli, jossa väitetään, että paavi olisi määrännyt 800-luvulla, että jokaisen kirkon katolla tulisi olla kukko. Paaviahan pidetään Pietarin seuraajana, joten ehkä kukko tuntui silloisen paavin mielestä läheiseltä ja tärkeältä. Onkin hyvin luontevaa, että katolisella ajalla rakennetun Siuntion Pyhän Pietarin kirkon ja sen kellotapulin katolla on kukko. 

Erityisesti Ranskassa kirkonkukkoja on paljon. Se taas johtuu siitä, että Ranska oli Rooman valtakunnan aikaan Gallia. Roomalaiset kutsuivat kelttejä  nimellä galli, joka on kukko-sanan monikkomuoto. Gallialaisten tunnukseksi tuli kukko. Ranskasta kirkonkukkoperinne siirtyi myös mm. Kanadan Quebecciin, missä on vahva ranskalainen kulttuuri.

Ei sillä ole niin väliä onko risti katolla vai päätykolmiossa, kirkon muodossa vai kellotapulissa. Loppujen lopuksi on tärkeintä, että risti on piirretty kasteen hetkellä otsaani ja rintaani, eikä sitä voi pestä pois. Minut on merkitty Jeesuksen omaksi ja hänen omanaan tahdon elää ja kuolla. Risti muistuttaa, että minut on kutsuttu rakastamaan lähimmäistä ja seuraamaan Kristusta myös kärsimyksessä.

2 kommenttia:

  1. Kiitos mielenkiintoisesta postauksesta. Minulle selvisi taas aivan uusi asia, Kirkonkukko. Hyvää lokakuun jatkoa.

    VastaaPoista
  2. Hei. Meidän, siis Laihian, kirkon tiedotuslehtikin on nimeltään Kirkonkukko

    VastaaPoista