Unelmia

Eilen sain olla katsomassa Laihian Nuorisoseuralla näytelmää Unelmien kesä 1917. Se oli hieno tuotos harrastajapohjalta ja tunnelmaa kohotti se, että seurantalo oli täpötäynnä katsojia. Upeita roolisuorituksia, historiaa ja tunnetta! Heikki Peltomäen käsikirjoituksessa faktaa ja fiktiota oli sopivassa suhteessa ja mielenkiinto säilyi loppuun saakka. Meillä laihialaisilla on todella jotain aivan omaa kulmaa Suomen itsenäistymiseen, johon oma edustajamme senaatissa, Santeri Alkio, vaikutti merkittävästi. Myös vapaussodan ensimmäinen taistelu käytiin täällä, ja ensimmäiset uhrit annettiin, kun laihialaiset lähtivät riisumaan Hulmin venäläistä varuskuntaa aseista. Sota muuttui sitten kansalaissodaksi. Siihen paappanikin osallistui Hämeessä. Unelmien kesä vaihtui murheen vuodeksi 1918. Itsenäisyys kuitenkin säilyi ja jalostui. Näytelmä esitetään vielä kolmasti marraskuussa ja tammikuussa se on nähtävillä myös Vaasan kaupunginteatterissa.

Graafinen suunnittelu: Joonas Honkaniemi

Tänään olemme myös töissä unelmoineet työntekijöiden ja eri ikäisten seurakuntalaisten kanssa yhdessä. Unelmoimme Vaasassa jumalanpalvelusyhteisöistä, missä jokainen yhteiskunnalliseen asemaan, ulkomuotoon ja jopa kieleen katsomatta kokee olevansa arvokas ja tervetullut. Unelmoimme siitä, miten opimme tuntemaan toisiamme yhteisessä messussa, yhteisillä kahveilla ja yhteisissä ruokailuissa. Opimme tunnistamaan myös lahjoja ja ne saadaan esiin. Jumalanpalveluksiin tulee uutta iloa ja innostusta, kun teemme ja olemme yhdessä. Luulen, että myös nämä syksyn 2017 unelmat voivat kohdata ennen täydellistä toteutumistaan vastoinkäymisiä ja vaikeuksia. Mutta uskon, että ne myös toteutuvat, sillä unelmointi on tie muutokseen.