Tärkein

Elämässä joutuu valitsemaan lähes joka päivä, mikä on nyt tärkeintä, hienosti sanottuna, mitä priorisoin. Ja ihmiset kun ovat erilaisia, syntyy erilaisia arvotuksia. 

Yksi sellainen liittyy Israel-kysymykseen. Joidenkin mielestä kaikki mitä tehdään Israelin valtion tahdon mukaan, palvelee Jumalan tahtoa, koska Israel on Jumalan omaisuuskansa. Niinpä valheista ja muista rikkeistä jatkuvasti kiinni jäävä presidentti Trump saa joiltakin uskovaisilta Israelin-ystäviltä suitsutusta, kun hän tahtoo nostaa Jerusalemin Israelin pääkaupungiksi. Maailman historiassa jumalattomatkin hallitsijat ovat saattaneet olla toteuttamassa Jumalan tahtoa. Niinpä Persian kuningas Kyyros sai Jumalalta tehtävän rakentaa uudelleen Jerusalemin temppelin. Jumala kutsui hänet ja sanoi: Minä vyötän sinut, vaikka sinä et minua tunne (Jes. 44:5). On siis mahdollista, että en aina ymmärrä, kuka toimii Jumalan välikappaleena maailmassa. Ei ole kuitenkaan sattumaa, että Jeesus on Rauhan ruhtinas ja julistaa: Autuaita ovat rauhantekijät: he saavat Jumalan lapsen nimen (Matt. 5:9). Arkielämä on opettanut, että rauhaa voi rakentaa ainoastaan kuuntelemalla tarkoin molempia riidan osapuolia. 

Toinen puoli Israel-kysymystä on kysymys omaisuuskansasta. Kristinusko on todellakin syntynyt juutalaisuuden juurilta ja meidän tulee arvostaa näitä juuriamme. Toisaalta jo Vanhan testamentin todistus on siinä mielessä selkeä, että omaisuuskansana oleminen ei tarkoita sitä, että saisi vainota ja tappaa niitä muukalaisia, jotka asuttavat samaa maata. Päinvastoin, omaisuuskansalta on vaadittu: Älä sorra muukalaista; olettehan itsekin olleet muukalaisina Egyptissä ja tiedätte, mitä on elää vieraassa maassa muukalaisena (2. Moos 23:9).

Tämä kehotus koskee myös meitä kristittyjä, sillä meidät on kutsuttu Jumalan kansaksi, liitetty samaan puuhun juutalaisten kanssa. Meidän tulee kohdella kaikkia maassamme asuvia ihmisiä arvokkaina ja tasavertaisina. Olemmehan mekin muukalaisia maailmassa.

Toinen eilisestä saakka paljon mietityttänyt asia on tiedotusvälineidemme ylimielisyys, kun toimittajat priorisoivat lähes aina julkisuuden. Onko todellakin oikein julkaista puolustusvoimiemme salaisia asiakirjoja tiedonvälityksen nimissä? Oudolta tuntuu, ja toivoisinpa, että mahdollisesti maanpetokseen syyllistynyt vuotaja saadaan kiinni ja medialtakin löytyisi isänmaallisuutta oikeissa kohdin.

Omat henkilökohtaiset priorisointini liittyvät nyt hyvin pieniin asioihin. Aamulla mietin menisinkö kirkkoon ja tein hyvän valinnan. Kannatti käydä. Sitten mietin menisinkö hiihtämään jokirantaan ja tein taas hyvän valinnan. Olin iloinen kun jaksoin hiihtää miltei kaksi kilometriä. Nyt mietin kolmen kynttilän valossa, joko kantaisin matonkuteet vintille ja aloittaisin huomenna jouluvalmistelut.

Saarnassa sanottiin, että kannattaa aina katsoa Kristukseen.