sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Uhkakuvia

Viime vuosina ihmiskuntaa on herätelty Ruususen unesta. Ilmastonmuutos, kansainvaellukset ja maapallon konfliktipesäkkeet jo sinällään ovat huolestuttavia. Se, mitä tapahtuu Pohjois-Koreassa, Yhdysvalloissa ja arabimaissa, koskettaa auttamattomasti myös meitä. Lisäksi uutisoidaan erilaisista tiedemiesten ennustamista muista uhkakuvista. Viime viikkoina olen huomannut kirjoitettavan ainakin siitä, että aurinkomyrsky voi sattua kohdalle niin voimakkaana, että se tuhoaa sähköverkot. Mietin heti, että elämä ilman sähköä tuntuu lähes mahdottomalta, vaikka ei siitä niin kauan ole, kun tässäkin talossa on vesi nostettu kaivosta, tupa lämmitetty takkavalkialla ja kahvit kiehautettu puuhellalla. Voi myös tapahtua supertulivuoren purkaus, joka hävittää kaiken elämän laajalta alueelta.

Pelottaa, jos näitä vaaroja oikein ajattelee. Mietin lasteni ja heidän lastensa tulevaisuutta. Lapsena kuopus pomppasi yöllä "meidän sänkyyn" ja itki: Kun tieteisohjelmassa sanottiin että musta aukko voi nielaista meidät. Vastasin lakonisest: No mutta mennään sitten yhdessä. Kyllä se vähän lohdutti. Enemmän kuin kuolemaa pelkään kuitenkin kaikkea sitä ahdistusta ja kipua, mitä ihminen voi joutua kohtaamaan ennen sitä.  Mutta koska monelle asialle en voi tehdä mitään tai valmistautua niihin mitenkään, keskityn enimmäkseen siihen, mikä tässä päivässä on arvokasta, hyvää ja kaunista.


En ole koskaan viehättynyt maailmanlopun ja lopun aikojen maalailuun. Mutta onhan se niin, että kaikelle tälle tulee mitä ilmeisimmin joskus loppu. Juutalaiset odottivat aikoinaan pelastajaa, joka toisi avun arkeen ja vapauttaisi roomalaisten ikeestä. Mutta tuli Messias, joka rakensi rakkaudellaan yhteyden ihmisen ja Jumalan välille ja tahtoi kutsua myös ihmiset keskinäiseen rakkauteen. Kristityt eivät enää odota sellaista pelastajaa, joka toisi avun kaikkiin maallisiin ongelmiimme, vaan Kristuksen toista tulemista. Ja kun hän tulee, aika loppuu, eikä kuolemaa, ei murhetta eikä valitusta ja vaivaa enää ole.

Siihen asti kunkin on itse tehtävä paremman tulevaisuuden eteen sen minkä voi. Onhan tämä olevainen ja maallinen meille rakasta emmekä siitä halua hevin luopua. Toivotan jokaiselle adventin valoa. Herra ei jätä meitä yksin ongelmiemme kanssa.

2 kommenttia:

  1. Lohduton olo tulee, jos alkaa kaikkia uhkia miettimään. Kunpa osaisi elää vain tätä kuluvaa päivää. Oppiiko siihen ikänään? Hyvää 1. adventin iltaa ja alkavaa viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämän päivän eläminen on tärkeintä. Hyvää tätä päivää sinullekin!

      Poista