Maali takkuamisesta huolimatta

Olimme yli viikon mökillä ja saimme ulkoilla ihanassa ilmassa ja sanomattoman kauniissa maisemissa. Onneksi suurin osa sähkökaapeleista on kaivettu maahan, joten emme joutuneet kärsimään sähkökatkoista, kun loppuviikon lumisateet alkoivat katkoa puunlatvoja. Monet joutuvat nyt kärsimään sähkön puuttumisesta. Lyhyt katko voi tuntua hauskalta, saa sytyttää tunnelmallisia kynttilöitä. Pitkään kestäessään sähköttömyys aiheuttaa monenlaisia vaikeuksia. 

Sauvakävelin mökin ympäristössä koiran kanssa ja leikkasin matonkuteita takkatulen lämmössä. Voimistin polvea hiihtämällä lähes joka päivä 5-7 km isännän katsastamia tasaisempia latuja. Viimeisenä päivänä päätin ylittää itseni ja kiertää pikku-Pytkyn eli yhdeksän kilometrin lenkin. 

Se olikin kova rasti, sillä voitelu epäonnistui ja lumi alkoi jäätyä suksenpohjiin. Jäätyminen alkoi vaivata tietysti vasta sitten, kun ei enää viitsinyt kääntyä takaisin ja myös edessäpäin oli monta kilometriä. Päätin, että nyt ei auta hermostua, vaan täytyy vain jatkaa sisukkaasti eteenpäin. Tosin epäuskokin hiipi mieleen, kun suksenpohjissa oli tämän tästä yli viiden sentin paakut. Onneksi mies ja koira auttoivat kiidättämällä aina tarvittaessa kepakon ladulle, jotta sain hangata suksenpohjia sitä vasten. Loivassa ylämäessä täytyi operaatio toistaa parinkymmenen metrin välein, mutta huumoria riitti. Loivassa myötäleessä suuret vaikeudet olivat muisto vain.

Ajattelin, miten tärkeää olisi kaikissa elämän takkuisissa keleissä muistaa, että tästä vielä selvitään, jos ei omin voimin, niin toisten tuella. Onhan se monta kertaa nähty, mutta silti vaikea muistaa pahassa paikassa. 

Vuosi vuoden jälkeen meitä puhuttelevat myös nuohoojaa varten tehdyt mökin tikapuut. Että lumi voikin olla ihmeellistä! Nyt saamme nauttia lumen parhaista puolista täysin siemauksin, kun sitä on myös etelämpänä, ja sääennustusten mukaan vielä tulossa. Hyvää ja sopivan kylmää Uutta Vuotta kaikille!