torstai 8. helmikuuta 2018

Aplodit Väyryselle vai Väänäselle

Olen aikaisemminkin muistellut 70-lukua, joka oli poliittisesti ja uskonnollisesti latautunutta aikaa. Olin sekä aktiivinen seurakuntanuori että Nuoren Keskustan Liiton paikallisosaston sihteeri. Tulin valittua vaaleilla Kouluneuvostoon. Toimin myös 4H-kerhossa. Minulla oli mm. kahden aarin viljelypalsta ja osallistuin kursseille ja 4H:n henkisiin kilpailuihin lausuen runoja tai pitäen ex tempore -puheita. Sain aktiivisesta työstä kerholaisena vuonna 1977 valtakunnallisen 4H-stipendin. Olin vastaanottamassa huomionosoitusta muutaman muun eri puolilta Suomea olevan nuoren kanssa Helsingissä. Stipendinjakajina toimivat opetusministeri Marjatta Väänänen ja Metsäneuvos V.J. Palosuo. Lienee ainut kerta, kun olen vieraillut eduskuntatalossakin. Stipendillä kustansin suurimman osan autokoulumaksuistani. Sain idean tähän eräältä paltamolaiselta pojalta, joka vastasi toimittajalle, että käyttää rahat autokouluun.
MR, opetusministeri Marjatta Väänänen ja metsäneuvos V.J. Palosuo
@Lehtikuva OY, Ensio Ilmonen

Löysin kuvan stipendienjakotilanteesta ja varmistin julkaisuoikeudet Lehtikuvalta. Kuvan takana nimittäin luki, että kertajulkaisuoikeus, mutta en jaksa muistaa, jos paikallislehti käytti sen jo silloin, kun asia oli ajankohtaisempi. Sain luvan laittaa blogiin pienen failin tästä ikimuistoisesta tilanteesta tammikuulta 1977. Kiitokset Lehtikuvalle, kyllä vanhat mustavalkokuvat ovat ihania!

Ainakin kerran osallistuin myös Nuoren Keskustan Liiton henkisiin kilpailuihin Seinäjoella. Kilpailut olivat samana päivänä, kun Ahti Karjalainen vieraili täällä Naskalissa. Hänestä uumoiltiin vielä tuohon aikaan Urho Kekkosen seuraajaa (voisiko vuosi olla 1973), mutta en kokenut suurena menetyksenä, vaikka en päässytkään häntä henkilökohtaisesti tapaamaan. Hän oli Laihialla jossain tapahtumassa, ja oli kysytty mahdollisuutta ruokailla meillä. Muistaakseni silloin oli äidin ja isän hääpäivä, ja äiti oli tarjonnut täytekaakkua, jonka päällä oli ahomansikoista tehty numero.

Joskus tuon stipendin saamisen jälkeen sain Seinäjoelta puhelun, jossa kerrottiin, että minut on valittu NKL:n liittokokousedustajaksi Ouluun. Olin yllättynyt, mutta tietenkin iloinen, että sain tällaisen huomion. Jonkin viikon kuluttua samainen naishenkilö soitti vaivautuneena, että eräs poika, XX, toiselta puolelta maakuntaa, haluaa mennä sijastani kokousedustajaksi, ja toiminnanjohtaja on kirjoittanut valtakirjan hänelle. Muistin pojan, hän oli ivannut minua, kun olin kirjoittanut pateettisen uskonnollisen kirjoituksen SKP:n tai SKDL:n nuorten lehteen. Olin yrittänyt todistaa, että tiede ei koskaan tiedä kaikkea, ja uskolle jää tilaa. Poikaparka varmaan häpesi, että pian Tehtaankadullakin (Neuvostoliiton suurlähetystössä) tiedetään, että jotkut Suomen nuoret ovat näin taantumuksellisia. 

Kysyin toimihenkilöltä ihmeissäni, miten joku voi näin sivuuttaa valitun edustajan, eikös se ole pöytäkirjassa?  Naishenkilö vastasi, että sitä minäkin ihmettelen, mutta mene ihmeessä Ouluun ja osallistu nuorten kokoontumiseen, vaikka et voikaan olla kokousedustaja. Sinut on valittu, joten kyllä sinulle matkat maksetaan.  Liekö tuollainen filunki ollut 70-luvulla maan tapa? Ouluun kuitenkin menin.

Isä valisti minua, että NKL ajaa Paavo Väyrystä ponnella eteenpäin. Sen myös aisti kokouspaikalla. Minusta näytti siltä, että Väyrynen oli merkinnyt puheeseensa valmiiksi kohdat, joissa hän katsoo yleisöä ja odottaa aplodeja. Ja voi hyvänen aika, aplodit olivat muhkeita. Minua alkoi jotenkin tympiä. Tuli opetusministeri Marjatta Väänäsen vuoro puhua. Mehän olimme jo "vanhoja tuttuja", joten aloin tehdä taputusaloituksia aina sopivissa kohdin, ja sain mukaan osan muista nuorista. Näin Väänänenkin sai ansaittuja aplodeja. Sen verran minussa oli rehtiysvainukoiraa ja naisasianaista jo silloin!

Jostain syystä olen tätä paljon muistellut viime aikoina. Kerran olen tavannut Paavo Väyrysen henkilökohtaisesti. Hän vaikutti hyvin miellyttävältä ja tavalliselta, oli helppo jutella. Mutta ehkä on niin, että hän ei ole koskaan oikein päässyt irti 70-luvun pelin hengestä. Ikäkin voi tehdä sen, että tarrautuu menneeseen... Minulle ikä on tehnyt ainakin sen, että en ole enää varma, missä järjestyksessä kaikki tapahtui.

Anyway, ajokortista on ollut paljon hyötyä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti