Usko, toivo ja oppi

Jeesuksen luo tuli aikanaan ihmisiä monesta syystä. Jotkut olivat kuulleet kertomuksia siitä, miten suuri parantaja liikkuu kylän ohi, ja asettuivat tien viereen huutamaan Herra armahda. Joku laskeutui paareilla katon kautta, kun ystävät kantoivat ja sieltä kautta johdattelivat. Yksi vaikuttui julistuksesta, jonka mukaan Jumalan valtakunta on tullut lähelle, toinen siitä, että Jeesus lupasi synnit anteeksi, kolmannen elämä muuttui, kun Jeesus itse lähestyi ja kutsui: Seuraa minua.

Joskus tuntuu, että joidenkin rakkaan herätysliikkeen edustajien mielestä vain yksi näistä tavoista löytää Jeesus on hyväksyttävä ja oikea. En tosin ole ihan varma mikä se noista on. Mutta jos joku uskova on uskossaan luottavainen ja iloisesti kertoo, että Jeesus voi auttaa ja parantaa, vapauttaa ja antaa uuden elämän, on aivan varmaa, että joku körttiläisistä nousee tätä asiaa vastustamaan. Onhan selvää, että kaikki eivät parane, kaikkien elämä ei muutu, ja siksi on parempi, ettei Jeesukseen kiinnitetä liian paljon toiveita. Eihän syntien anteeksiantamus ja taivaaseen pääsykään ole heränneille varma asia, vaikka joskus saattaa kokea armon vilauksen. 

Rakastan tätä herännäisyyden kaipaavaa uskoa ja epävarmuutta, joka nousee Jumalan suuruudesta ja ihmisen pienuudesta. Mutta samalla olen iloinen siitä, että suurella Jumalalla on antaa ihmisille toivoa: sureville, epäonnistuneille, sairaille, riippuvuuksista kärsiville, yksinäisille, heikoille ihmisille. Siksi minua tällä hetkellä tökkii omassa herätysliikkeessäni aika ajoin pulpahteleva besserwisseriys. Kukaan meistä ei kuitenkaan pysty yksin tyhjentämään sanaa armo.

Seinävaate Uumajan kirkon kuorissa

Toki bw eli "minä tiedän parhaiten" tuntuu olevan kaikkien kristittyjen yhteinen arvo. Joissain toisissa herätysliikkeessä Jeesus kavennetaan tunnustuskirjojen vangiksi: Hyväksytään vain se, minkä Luther tai Melanchton on uskonasioista lausunut, mitään erottamatta ja mitään lisäämättä. Niinpä olen joskus saanut kuulla, että jos ajattelen noin tai noin, en voi olla elävässä uskossa.

Kolmannet porukat tekevät uskosta vaatimuksen ja suorituksen: Jeesuksen voi löytää, kun lukee Raamattua joka päivä, rukoilee omin sanoin, kertoo kaikille uskostaan, toimii aktiivisesti ja parantaa pahat tapansa. Heidän mielestään muut uskovat saarnaavat aivan liian vähän lakia ja siksi eivät saa armoa osakseen. 

Näin kirkon oikeassaolijat moittivat toisiaan ja toistensa työtä. Pahimmillaan usko kaventuu moralismiksi. Jotkut huutavat, että täytyy lähteä pois kirkon työstä, kun ei  näiden toisten, väärässäolijoiden, kanssa voi olla samalla pellolla. 

En tiedä onko se lohdutus, mutta kirkko ei ole tässä yksin. Tämä on laajemminkin ihmisten tapa käsitellä asioita: Väärin sanottu, väärin tehty, väärin sammutettu. 

Siksi me tarvitsemme Jeesusta. Mutta jos ei tämä aukene, niin saa Jeesuksen luo mennä siksikin, että on huolissaan vaikkapa omasta lapsestaan. Hänellä on oikeat sanat, oikealla hetkellä. Joskus joutuu odottamaan ja kaipaamaan, mutta hänellä on ne oikeat sanat, oikealla hetkellä.