keskiviikko 11. huhtikuuta 2018

Vaino ja kiusa

Suomalaiset päätoimittajat allekirjoittivat eilen vetoomuksen toimittajien ja muiden julkisuuden henkilöiden oikeusturvan ja turvallisuuden puolesta, ettei ketään vainottaisi. Ihan hyvä, ja myös tarve kiinnittää asiaan huomiota on ilmeinen. En kuitenkaan voinut välttyä ajatukselta, aikovatko päätoimittajat nyt sitten itse muuttaa toimintakulttuuria omissa medioissaan niin, että kun jotakuta julkisuuden henkilöä arvioidaan ja arvostellaan, asiassa olisi aina jokin roti, mieluiten oikeus ja kohtuus mukana. Minusta monet ajojahdit ovat todellakin menneet vainon puolelle. Ja näissä jahdeissa media on käyttänyt jopa enemmän valtaa kuin poliittinen eliitti. 
Naskalin pääsiäisvalkia 2018
Olemme mielestäni kansakuntana harvinaisen yksimielisiä siitä, että kiusaaminen, esimerkiksi työpaikkakiusaaminen ja koulukiusaaminen ovat väärin, paitsi aina kun kyseessä on joku, jolla on erilainen poliittinen tai uskonnollinen näkemys, tai joku varakas, tai joku jolla on valtaa, tai joku jolla on hienot työkalut tai joku konkkanokkainen, pullea, kireäpipoinen, ujokatseinen, liian avoin, yltiörehellinen...  Kaikkinainen henkilökohtainen tai ammattikuntiin liittyvä ilkeily kuuluu esimerkiksi televisioiden hupiohjelmien luonteeseen ja tuntuu olevan lähes ainut huumorin laji. Mitä ilkeämpi heitto, sitä useampi mainosklippi siitä lähetetään, että varmasti näkevät nekin, jotka eivät ole ikinä viitsineet katsoa Pressiklubia.

En ole viime aikoina ehtinyt oikein kirjoitella. Isän kuolemasta tuli kuluneeksi vuosi maaliskuun lopulla. Muistelin paitsi häntä, myös raskasta saattohoitovaihetta. Koetin vuosi sitten jaksaa ja ehtiä sairaalaan joka päivä. Vähän samanlaista rumbaa oli nytkin töissä pääsiäisen alla, ja lopulta sain oikein kunnon kuumetaudin, rehdin influenssan. Pääsiäistä vietettiin aika alavireisesti, mutta viime perjantaina saimme pidettyä isän muistoseurat  täällä Naskalissa. Onneksi olen onnistunut niin erinomaisesti aikanaan miehenmetsästyksessä ja myöhemmin -koulutuksessa. Nykyinen vanhaisäntä on kuin ajatus, joten en keksinyt paljon mitään moitittavaa hänen siivoistaan. Jotain toki, sen verran että pientä sanailua saatiin jossain vaiheessa syntymään.
Seuraväkeä Naskalissa 
Joskus on hyväkin tehdä muuta ja ottaa vähän lepoa ja taukoa sometukseen ja bloggaamiseen. Olen lukenut viikon aikana kaksi romaania, ja täytyy sanoa, että taide onnistuu lähes aina tuomaan esiin jotain pinnan alla olevaa, syvempää. Hyvään taiteeseen kuuluu myös myötätuntoinen katse ja useampien näkökulmien valaiseminen. Siksi se voi myös auttaa meitä pois kiusaamisen kulttuurista. 





2 kommenttia:

  1. Toivottavasti olet nyt selättänyt influenssan.
    Kaunis tapa nuo muistoseurat läheiselle.
    Hymyilemättä ei voinut lukea miehenmetsästyksestä tai koulutuksesta. Onneksi olkoon :)
    Sometauko on ihan terveellistä aika-ajoin itsekullekin.
    Mukavia kevätpäiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vähän vielä yskittää jos nauraa :D :D, eikä konjakkikaan tunnu auttavan. Iloista kevättä Kirsti!

      Poista