Särkypäivä unelmilla

Makea maistuu erityisesti silloin, kun päänsärky uhkaa. Olin sen huomannut jo nuorena, ja sitten luin jostain, että migreenikohtauksiin liittyy makeanhimoa. Muutenkin olen kyllä sillä tavalla hassu, että minulle maistuu nisu aamulla. Eikä ankkastukin viipale oikein maistu miltään, ellei päälle sipaise reilusti voita, Tässä tämän aamun terveellinen ja ravitseva aamupala: 

Onnistuin huomaamatta suunnittelemaan itselleni 13 päivän työjakson ilman vapaapäiviä. Yleensä pastorin vapaapäivät ovat maanantai ja tiistai, mutta viime viikon vapaapäiville osui jotain muuta tärkeää. Myös eilisen vapaan jouduin siirtämään eteenpäin itsestäni riiippumattomista syistä. Niinpä heräsin tänään pitkän yöunen jälkeen päänsärkyiseen lepopäivään. Polveakin kolotti hieman, sillä yritin eilen rynnätä erään työkaverin toimiston lasioven läpi, kun etsin seitsemän jälkeen lasihelmiä kollegan aamuhartautta varten. Vieraassa toimistossa en muka löytänyt kiireessä valokatkaisijaa ja hölmöilin. Kun illalla pääsin kotiin, olin naatti. Mutta yksi pitkä yö tekee ihmeitä, jos kangistunutta niskaa ei lasketa. 

Päivän helteessä en asettanut itselleni vaatimuksia. Lueskelin jotain, pläräsin nettiä, tein nuorelle isännälle lihapullia (koska vanha isäntä oli kylvämässä kotikonnuillaan), kuopsutin kukkapenkkiä, juoksutin koiraa ja kävin polkupyörällä haudoilla. Vein kanisterilla vettä ruusuille, koska olin sen verran toope, etten tajunnut, että kirkon juurella olevasta vesisäiliöstä saa ottaa kasteluvettä. Voi pyhä yksinkertaisuus! Etsin sitten vielä toiselta hautuumaalta isäni momman ja paapan haudan tarkistaakseni onko kivi suorassa. En tietenkään meinannut muistaa, missä hauta on, mutta sain veljeltä puhelimessa hyvät koordinaatit. Haudoilla kävely oli mukavaa, mutta myös haikeaa, kun niin monessa kivessä oli tuttu nimi. Takana on paljon, mutta ehkä myös edessä. 

Eilen unelmoimme diakoniatyöntekijöiden kanssa, miten työtä voi kehittää. Mietimme työtapoja ja tavoitteita sekä edesauttavia ja estäviä tekijöitä. Saimme tosi paljon aikaiseksi lyhyessä ajassa. Täytyy vain kirjoittaa vielä kooste kaikesta, että ajatukset jäävät elämään. Unelmat maalattiin kahdeksi tauluksi, mutta eittämättä myös tekstimuoto on eduksi jatkokehittelyssä. 

Tällekin päivälle riitti kivuista huolimatta unelmia. Näin nimittäin hautuumaalla erään miehen, koulukaverin, jonka kanssa vaihdoimme viime kesän valokkipaikat ja haaveilimme, että jos nyt ei tule yöpakkasia eikä kovia tuulia, niin pölyttäjiä on runsaasti ja tulee hyvä valokkivuosi. Totesimme myös tämänhetkisen varastotilanteen ja siinä yhteydessä sain kertoa momman marjahirmuista. Olemme tämän koulukaverin kanssa viime vuosina törmänneet ainakin kahdesti, ja keskustelunaihe on vakio, kun kaksi marjahullua kohtaa. Jos työpaikallakin olisi niin palava intohimo samoihin asioihin ja tekemisiin, olisi varmasti iloista törmäillä ovien sijasta työkavereihin. Ja onhan niin, varsin usein, melkein aina. Mutta siellä missä ihmiset toimivat, on myös luonnollista, että on omia painotuksia ja omanlaisia työtapoja, ristiriitaisiakin intressejä. Päämäärä kuitenkin on sama. 

Päänsärkyyn muuten auttoi äsken syöty tulinen ruoka. Eikä tuuli vie, kun myös iltapala oli tuhti. Kylvöt on nyt saatu hyvälle mallille, suunnitelmissa on kuulemma enää riistapellon perustamista.