keskiviikko 29. elokuuta 2018

Etiäisiä, telepatiaa, johdatusta, ihmeitä

@ Perttu Perälä
Viime päiviin on sisältynyt johdatusta ja merkillisiä ennakkoaavistuksia. Eilen aamulla ajattelin, että unohdin viime viikolla ottaa kahdelta juuri rippikouluun ilmoittautuneelta aikuiselta puhelinnumeron, ja ne eivät välttämättä ole luetteloissa. Sovimme kyllä ensimmäisestä tapaamisesta, mutta ainahan voi tulla tarvetta soittaa. Päivällä kun kävelin kaupungilla, joku huikkasi autosta, ja sielläpä oli rippikoululaisteni sukulaisia, joilta sain tarvitsemani yhteystiedon. 

Tänä aamuna ajattelin, että on kaksi vuotta siitä kun meidän talo maalattiin, ja kyllä tulos ilahduttaa silmää, vaikka silloin oli  niin sateinen kesä. Serkkuni puolisonsa kanssa toimivat maalarimestareina, ja puhelimme isännän kanssa, että heitä pitäisi oikein kutsua joskus kahville. Isäntä lähti siitä asioille ja oli sattumoisin tavannut serkkuni kaupassa, vaikka hän asuu eri paikkakunnalla. Oli ollut hauska kertoa, miten juuri iloisina muistelimme maalauskesää ja tyytyväisinä kiittelimme tulosta. Kahvikutsu jäi kyllä odottamaan, koska emme olleet miettineet päivää.

Eilen illalla muistelin, miten vuosituhannen alkupuolella teimme Jurvan seurakunnasta virkistysretken paikalliseen harrastajateatteriin katsomaan Myrskyluodon Maijaa. Esitys oli aivan huikea, enkä ollut älynnyt varata nenäliinoja mukaan. Eräs työkaveri kuitenkin repäisi minulle puolet omasta ainoasta nessustaan. No eiköhän juuri tuo työkaveri soittanut tänään, ja saimme vaihtaa kuulumiset monen vuoden tauon jälkeen. Olin herkällä korvalla, sillä ajattelin, että hän ei suotta tullut ajatuksiini jo ennalta.

Opin siis näistä "sattumista" sen, ettei sattumia ole. Jokaisella kohtaamisella on tarkoituksensa. Muistan, miten vuosia sitten jonkun ystävän kasvot piirtyivät lukemani kirjan lehdille. Kun myöhemmin katsoin sähköpostia, hän oli juuri silloin kirjoittanut minulle parin vuoden tauon jälkeen. Elämässä on enemmän kuin voimme nähdä tai ymmärtää. Sen ajatteleminen vahvistaa uskoani. Kaikkea ei voi todistaa, mutta ihmeitä on, pieniä ja isoja.

Sunnuntai-iltana kävimme katsomassa uusimman Mielensäpahoittajan. Siinäkin tapahtui ihme. Nauratti, itketti ja tuli tosi hyvä mieli. Suosittelen! 


4 kommenttia:

  1. Toiseksi viimeisen kappaleen allekirjoitan ihan täysin. Aivan samanlaisissa aatoksissa olen ollut itsekin viime aikoina.
    Viimeksi viime viikolla eteeni tippui kuin tyhjästä ilmoitus opiskelumahdollisuudesta, jollaista olin jo pitkään toivonut. Ja olin juuri miettinyt paljon, mitä minä teen tulevaisuudessa työpaikkani suhteen, koska sieltä ei oikein hyviä asioita kuulu ja miten haluaisin opiskella.
    Tässähän se taas oli. Olin kyllä tullut viime aikoina useampaan kertaan pyytäneeksi apua tähän asiaan. Pyyntöni on kuultu.

    Samanlaisia "sattumia" (olen tämän tuosta myös korjannut puheitani, sanoen, etten usko sattumiin) on ollut myös eteeni osuneiden lääkäreiden kohdalla. Olikin tarkoitus kirjoittaa siitä joskus oma postauksensa blogiini.

    Ja aivan totta, ne vahvistavat uskoa, kun näkee ihan konkreettisesti omassa elämässä, että asiat menevät hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olemme Joukon kanssa seuranneet blogiasi, vaikka olemme olleet laiskoja kommentoimaan. Sinussa on paljon lujuutta ja ihanaa uuden unelmointia. Siunausta kaikkeen!

      Poista
  2. Usein tapahtuu juuri kuvailemiesi kaltaisia asioita.
    On jotenkin helpottavaa, että muillakin on samankaltaisia kokemuksia.
    Allekirjoitan joka sanan, jonka kirjoitit Mielensäpahoittajista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ei, en tyrmää jos vaikkapa omaiset puhuvat linnuista tai muista sattumuksista ja ovat löytäneet niistä merkityksiä.

      Poista