Hirveyksiä ja väärä suunta

Olen viime vuosina tsempannut ja ajatellut että kaikkeen tottuu, jopa hirvikärpäsiin. Niiden puremien hoito onkin onnistunut pihkavoiteella ja enimmät olen ehtinyt noukkia niskasta ja päästä kotimatkalla. Mutta kyllähän tämä vuosi on poikkeuksellinen myös noiden örkkien runsauden suhteen.

Eilen onnistuin valitsemaan sellaisen puolukkapaikan, jossa ei ollut hirvien makooksia, ja pääsin aika vähällä siihen saakka, kun mies soitti että metsäsauna on lämmin ja makkarat kuumia. Ajattelin vielä noukkia pari koneellista, että saan toisenkin sangon täyteen komeita puolamia. Sitten lähdin ryntäämään autolle, enkä ymmärrä, minkä ihmeen tähden kiersin ensin kaksi laajahkoa ympyrää ennen kuin pysyin oikeassa suunnassa. Hosuin malttamattomana saunaan ja luulin tuntevani tuon metsän polut niin hyvin, ettei tullut katsottua edes auringosta osviittaa. Osuin siinä täyttä sankoa raahatessani hirvikärpäsparveen, tuli jano ja kuuma.

Sitäkin suloisempaa oli riisua kärpäspaita, kammata tukka, siemaista vettä ja sukeltaa löylyihin. Mietin, että se joka säilyttää levollisuuden joka tilanteessa pääsee vähemmällä. Mutta virheitäkin saa tehdä, koska niistä oppii. Sitä paitsi sykeliikunta tekee minulle hyvää. Lohdutin itseäni myös sillä, että hirvikärpästen koteloita syövät mm. tiaiset ja päästäiset. Kaikella on tarkoituksensa. 

Ylimmän kerroksen ohje