tiistai 18. syyskuuta 2018

Monta kaavaa

Eilen vapaapäivän aamuna oli ihana huomata, että on hämärää ja sataa, ja vetää peittoa korville. Sade on rauhoittavaa ja tarpeellistakin, että saadaan pohjavesiin täydennystä. 

Viime viikko oli aikamoinen. Tiistaina oli valokuvaus ja lehtihaastattelu. Keskiviikkona olin koko pitkän päivän soveltuvuustesteissä Tampereella. Torstai oli myös täysi ja kiireinen päivä. Perjantaina myöhästyin vähän laitoshartaudesta, kun jouduin pyörtämään matkalta hakemaan hartautta varten tulostamiani kuvia, jotka unohdin erään naulakon luo. Hoivakodissa oli kuitenkin iso ja kiitollinen yleisö, sillä vietettiin erään asukkaan muistotilaisuutta. 

Porhalsin vähän kesken Mustasaari-Vaasan liitoshankkeeseen liittyvään tuntehikkaaseen seurakuntien keskustelutilaisuuteen. Sieltä lähtiessä huomasin, että olen unohtanut soittaa Maistraattiin kysyäkseni lupaamaani asiaa. Käännyin kaupunkiin päin, vaikka piti lähteä kotiin. Nolotti. Aloin soitella handsfreellä puheluita sillä seurauksella, että ajoin liittymästä moottoritien päähän väärällä hetkellä ja jouduin ajamaan varovasti tien keskelle niin että molemmista suunnista tulevat pääsivät sivuuttamaan. Kuorma-auto tööttäsi. Maistraatti yllätti positiivisesti: Sieltä vastattiin perjantai-iltana klo 16.10 ja sain asiani selvitettyä. Upeaa työkulttuuria! Ehdimme katsomaan Vaasan kaupunginteatteriin Myrskyluodon Maijaa.

Sen ohjaus ja musiikin sovitukset poikkesivat aikaisemmin näkemistämme versioista. Musiikin toteutus ei ollut niin herkkää eikä käynyt niin väkevästi tunteisiini. Ehkä hyvä niin, ei tarvinnut itkeä kuin vähän. Mutta ohjaus kaikkineen, erityisesti tanssien ja laulujen osalta, viesti miten paljon saaristolaiselämässä tarvitaan ripeyttä ja voimaa. Ja kyllä tavallisesssakin elämässä tarvitaan. Jokaisella on oma Myrskyluotonsa. 

Olen vuosikymmenet rakastanut Matti Puurtisen Myrskyluoto-musiikkia ja olen kuunnellut sitä paljon levyltä. Nyt vasta havahduin siihen, miten taitavat ja syvälliset sanoitukset Jussi Helminen on laatinut lauluihin. Koskettavin kappale on Mikael, missä äiti suree hukkunutta poikaansa. Siinä on ajatuskulku, jonka tunnistan esimerkiksi omista vanhemmistani: ... kuolleen Mikaelin äidin. Vanhemmat, joiden lapsi kuolee, muuttavat statusta. He ovat siitä lähtien kuolleen lapsen äiti ja isä, ja tuo leima jää pysyväksi. Kun lapsensa menettänyt sitten kohtaa vaikkapa papin, hän tahtoo kertoa tuon elämänsä suurimman surun.

Oma Mikaelini, talon isäntä, oli viikonvaihteessa kertausharjoituksissa Immolassa. Olin onnellinen, että hän tuli ehjänä takaisin. En voi kuvitella, miten kestäisin oman lapsen sairastumisen, kuolemasta puhumattakaan. On kiitosmieli, että he ovat saaneet olla terveitä. 

Lauantaina oli mukava kaksoistoimitus. Aamulla ja illalla ehdin valmistella sunnuntain saarnaa. Entinen esimieheni vuosia sitten rohkaisi, että ei se haittaa, jos sulla jää saarnanvalmistus lauantaihin, onpa tuoreen tuntuista sanaa. Sillä nytkin itseäni rauhoittelin. Sain toimittaa messun Vaasan kirkossa, ja tuo messu oli yksi kirkkoherranvaaleihin liittyvä näyte. Vaikka eihän messu koskaan ole esittämistä. Sitä toteutetaan yhdessä ja saarnaaja puhuu sen mitä on sanottavakseen saanut. 


Kiinanruusu aukoo valtavia kukkia
Vapaapäivät ovat olleet ihanat. Olen lueskellut ja käynyt sienessä ja puolukassa. Eilen sain karvalaukkuja, joista tein herkullisen sienisalaatin. Tänään sain kanttarelleja, ja söimme kolmistaan valtavan määrän ihanaa muhennosta. Tapaan laittaa kanttarellimuhennokseen mausteeksi muutaman murskatun rose-pippurin ja persiljaa, jos on. Suosittelen! 

Sellaista olen tänään miettinyt, että moni erilainen tapa toimia tuottaa hyvän lopputuloksen, hyvinkin erilaiset reseptit makoisan maun, monenlaiset päivät iloa, moni polku johtaa samaan päämäärään. Ei ole vain yhtä kaavaa ja se on vapauttavaa. 

2 kommenttia:

  1. Muutamia yhteensattumia.
    Löysin juuri tänään eniten kanttarelleja koko syksynä. Sangollisen.
    Minäkin rakastan Myrskyluodon Maijan musiikkia.
    Se on ollut hiljattain myös Lahden kaupunginteatterin ohjelmistossa. Onneksi kävimme sen katsomassa.
    Nyt ehkä en pystyisi sitä katsomaan, kun meillä on menossa biologisten lastemme kudostutkimukset Yksi tarvitsee elinluovuttajaa. Kaikki viisi sisarusta ilmottautuivat eläväksi luovuttajaksi. Kokeiden ottamisen yhteydessä löytyi kahdelta muultakin munuaissairaus. Hyvää on se, että nämä toistaiseksi oireettomat pääsivät myös sairaalan säännölliseen seurantaan. Äitinä tässä tilanteessa on aika avuton olo, vaikka tiedän, että nykyajan hoidoilla saadaan hyviä tuloksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ymmärrän, jos sinulla on huolimieli. Lapsillehan meidän äitien sydän sykkii. Siunausta ja varjelusta teidän perheelle!

      Poista