sunnuntai 2. syyskuuta 2018

Taakankantaja

Tämän päivän tekstissä Jeesus lupaa, että hänen antamansa ies on hyvä kantaa ja kuorma on kevyt. Ne sanat lausutaan myös, kun pappisvihkimyksessä asetetaan stola harteille. Ies on vetolaite, jolla härkä valjastetaan kiskomaan taakkoja. Pastori Jari Lappalainen kyseli saarnassa, minkähän tähden Jeesus antaa meille ikeen, jolla Vanhassa testamentissa on negatiivinen orjuuteen viittaava merkitys. Yksi vastaus on, että Jeesuksen aikana valjastettiin yleensä ikeellä härkäpari. Jeesus on toisena vetämässä meidän elämämme taakkoja, ja siksi ne kevenevät. Kuulosti realistiselta puheelta. Jeesus vapauttaa meidät orjuudesta, mutta ei kaikista elämän taakoista ja murheista. On kuitenkin suuri asia, että minulla on hänen kanssaan yhteinen ies. Ei tarvitse yksin jaksaa.

Kirkkomatka suuntautui tänään Kuusamon kirkkoon, sillä eräs ystävä suositteli sitä kesällä. Ihmettelimme, ettemme ole siellä käyneet, vaikka olemme paikkakunnalla vierailleet. Tänään panimme sitten tuumasta toimeen. Kirkkoreissu taittui kaikkiaan reilussa neljässä tunnissa, mikä on näillä selkosilla pieni heitto. Tosin biokaasua kului sen verran, että kotimatkalla täytyy ajaa palan matkaa bensalla ennen Oulun Ruskon kaatopaikkaa, josta saamme "menokaasua".

Olemme telttasaunakauden päättäjäisissä Syötteen mökillä. Ehdin olla kymmenen päivää töissä ja siitä saa ansaittuja vapaita. Olen myös toipilas, suu täynnä tikkejä. Perjantaina oli kirurginen hammasoperaatio, kun vuosi sitten hoidetun hampaan juureen oli taas kasvanut kysta. Se on vaivannut koko kesän, ja nyt olen kiitollinen maamme terveydenhoidolle ja enemmän kuin iloinen, kun pääsin leukaluun patista eroon. Miehet saivat puinnit päätökseen ja niinpä eilen kaasuttelimme levähtämään Syötteen mökille. 

Kymmenisen vuotta sitten kun etsimme hiihtomökkiä, teimme useamman retken myös Kuusamoon. Kävimme "kanttorilassakin", eli Tarutiina ja Mika Perttusen luona, mutta jostain syystä kirkko jäi katsomatta. Sitä paitsi paras tapa tutustua kirkkoon on osallistua messuun. Vaikka paikalla ei olisi ketään tuttua ihmistä, kuulumme samaan perheeseen ja kansaan.

Kuusamon Pyhän Ristin kirkko on vihitty käyttöön 1951. Vanha kirkko paloi 1944. Paikkakuntalaiset ja historioitsijat ovat erimielisiä siitä polttivatko sen saksalaiset vai venäläiset. Kirkonkellot löytyivät, kun paikkakunnalla 1959 vierailleet saksalaiset sotaveteraanit kertoivat, että ne on haudattu kirkkomaahan. Myös alttaritaulu ja urkulehterin reunassa olevat apostolien kuvat ovat pelastuneet vanhasta kirkosta. 


Elän jännittäviä aikoja, kun olen hakenut Vaasan kirkkoherranvirkaa. Pari haastattelua on takana, eilen julkaistiin ehdokkaiden esittelyvideot YouTubessa. Oman esittelyvideon (alla) filmasimme perheen kesken jo alkukesästä, ja halusin tehdä siitä sellaisen, missä on jotain ajatuksia seurakunnan kehittämisestä. Kuopuksen ystävä editoi videon, mikä oli iso apu. Kaikkea ei tarvitse itse tehdä. Vielä on psykologinen henkilöarviointipäivä, jumalanpalveluksen toimittaminen, esittäytyminen kirkkokahveilla ja ehdokkaiden yhteinen paneelitilaisuus. Joutuu aika moneen jännittävään tilanteeseen. Mutta ei yksin. Yhteistyössä on voimaa. Yksin emme työtä tee! 





 .


4 kommenttia:

  1. Täällä olemme kovasti hengessä mukana. Toinen toista muistaen, näin se vain menee niin monessa asiassa. :-)
    Tai, kuten Saksassa sanotaan:" Toinen käsi pesee toista."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Ajatuksemme käy usein siellä luonanne. Varovasti uskomme että kaikki menee hyvin, nautitaan elämästä!

      Poista
  2. Onnea viran suhteen.
    Esittelyvideo oli hyvä.
    Kuusamon kirkossa en ole käynyt, vaikka mökkeilemme Kuusamossa.

    VastaaPoista