maanantai 15. lokakuuta 2018

Kotka

Sinunko käskystäsi kotka nousee korkeuksiin ja rakentaa pesänsä tavoittamattomiin (Job 38:27)? Kun Job oli saanut jobinpostia ja menettänyt kaiken, hän oli katkera ja purki pahaa mieltään. Lopulta Jumala asettui keskustelemaan hänen kanssaan ja kehotti katselemaan luontoa, aurinkoa ja eläimiä. Oletko kutsunut esiin aamun, edes yhden kerran? Sinäkö annoit hevoselle voiman? Luonnon avulla ihminen löytää paikkansa maailmassa.

Luonto on minulle aina ollut suuri lohdutuksen ja voiman lähde. Joskus syksyisin mietin, jos saisikin vain jäädä vaeltelemaan. Mutta monet luontoelämykset tulevat etsimättä ja pyytämättä luo. Muistan kun lapset olivat pieniä, ja olin oikein murheellinen jostain asiasta. Menin itku silmässä ripustamaan pyykkiä saunan takaverannalle ja matkalla huomasin, miten jää helähti ja saukko kiipesi syksyiselle jääriitteelle viiden metrin päässä. Nauliuduin paikalleni ja tarkkailin, miten se mutusteli leikkisästi jotain heinää. Koin tapahtuman lohdutuksena ja lahjana.


Kerran metsäsaunalta tullessa näimme maakotkan istumassa saunatien viereisessä lepässä. Kuopus kiinnitti huomiomme siihen ihmetellen mikä tuo iso haukka on. Oli sykähdyttävää katsella, miten se levitti siipensä ja lähti lentoon muutaman metrin päästä. 


Eräänä kesänä olin niin alla päin, ettei hyvän uuden valokkipaikan löytyminenkään oikein jaksanut ilahduttaa. Mutta huomasin, miten yläpuolellani liiteli kotka. Se oli pesimäsuollaan, minä vierailija. Merkkasin marjapaikan gps-laitteeseen kotkanevaksi, ja olen muistellut tuota hetkeä joka kerta kun olen kuljeskellut noita polkuja. Viime kesänä teimme sinne aamuöisen retken 35-vuotishääpäivämme kunniaksi. 






Tänään kyykin tuntikaupalla 
karpalossa aavan nevan tuolla puolen. Lopulta oikaisin selkäni ja arvelin, että seitsemän litraa saa riittää tälle päivälle. Samalla huomasin, että maakotka kiertelee aivan lähellä, matalalla, minua ja koiraa katsellen. Valtavat siivet, jykevä pää! Siitä ei kuulunut mitään ääntä, vierailu olisi voinut hyvin jäädä huomaamatta. Hamusin puhelinta esiin, mutta en ehtinyt saada siihen vapisevin käsin elämää ennen kuin kotka oli jo liidellyt suon toiseen päähän. Onneksi se vielä kaarsi vähän lähemmäksi, ja sain edes yhden näpsäytyksen, jossa kotka näkyy lähinnä pienenä pisteenä. Oleellisempaa on kuitenkin juhlallinen hetki, vahvan linnun tekemä vaikutus. Jatkan matkaa kiitollisena sydämessä uusi rohkeus.

Niin kuin kotka siivillänsä
poikiansa peittelee,
niin hän minut kädellänsä
armiaasti suojelee.
Äidinkohdussa jo antoi
muodon, hengen, elämän,
sieltä tähän hetkeen hän
huostassansa hoiti, kantoi.
Kaikki loppuu aikanaan,
armonsa ei milloinkaan. 
(Virsi 270:2)

2 kommenttia:

  1. Onnea mahtavan karpalosaaliin johdosta.
    Luojan luoma luonto ja luontokappaleet saavat ihmisen haltioitumaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli niin kaunis päivä, että piti vielä päästä suolle, vaikka olen jo aikaisemmin poiminut ihka omasta karpalo- palleroporonjäkälä- suppilovahverometsästäni yli 10 litraa karpaloita. Nyt on mistä jakaa rakkaillekin. Karpalo on hieno ja erityisen terveellinen marja.

      Poista