Lukija

Blogini täyttää piakkoin neljä vuotta, ja tekstejä on nyt luettu 100 000 kertaa. Eihän se mikään valtava levikki ole, mutta kuitenkin olen jokaisesta lukijasta kiitollinen. Kiitän  sinua, lukijani, mielenkiinnosta ja toivotan Jumalan siunausta. 

Joskus sitä miettii, että mitähän uskolliset lukijat odottavat ja toivovat. Kun kirjoitan päivän tapahtumista tai omista muistoista, tulee sellainen olo, että kirjoitan liikaa itsestäni. Uskonasioista kirjoitan mielelläni, mutta toivoisin, että elämänmakuisesti ja lähinnä silloin, kun on jotain jaettavaa. Joistakin asioista olen sanonut painokkaasti oman mielipiteeni. Eihän se useinkaan ole ainut oikea, mutta kirvoittaa ehkä ajatuksia. Saa sanoa vastaan! Harmituksiin en ole halunnut keskittyä, mutta kyllä niitäkin tulee joskus käsitellä, sillä ne kuuluvat elämään. Kaikkein iloisin kirjoittaja olen ollut silloin, kun joku asia on ruvennut kiinnostamaan, ja olen joutunut vähän opiskelemaan osatakseni valaista sitä muillekin. Aika sekalaisia aiheet ovat siis olleet.

Blogi tarvitsee myös kuvitusta, ja se on innostanut valokuvaamaan. Ajattelin joskus, että olen aivan epävisuaalinen ihminen, mutta palautteesta päätellen olen ollut tuossa asiassa liian itsekriittinen. Onneksi uudet laitteet helpottavat kuvaamista, kuvien käsittelyä ja rajaamista. Motivoituminen kuvaamiseen on myös jättänyt itselle enemmän kuvamuistoja.

Eilisiltainen karpalojen kauneus

Kaiken kaikkiaan olen kiitollinen siitä, että aloitin tämän harrastuksen. Sen ansiosta olen löytänyt monia asioita, joista voin olla kiitollinen. Olen myös oppinut näkemään ympäristöä ja sen kauneutta eri silmin. Joskus ilo on kaksinkertaistunut ja harmitus puolittunut, kun olen saanut jakaa sen sinun kanssasi.

Kiitän siis sinusta ja näistä blogivuosista Jumalaa. Häneltä tulevat ystävien ja karpaloiden lisäksi kaikki muutkin elämän ihanat maut.