Vastatunto

En tiedä onko myötätunnon vastakohta vastatunto samoin kuin myötämäen vastakohtana voisi olla vastamäki, mutta oletetaan niin. Olen miettinyt viime päivinä ihmisten reaktioita ja huomannut, miten vaikeaa aidon myötätunnon osoittaminen on. Joskus se on kääntynyt vastatunnoksi. Ihmiset ikään kuin vastustavat oikeuttani olla pahoilla mielin ja yrittävät selvittää asian muutamalla sanalla. 

Onhan tunnettua, että esimerkiksi surevan kohtaaminen ei ole aivan helppoa, tuntuu, että ei osaa sanoa mitään järkevää. Jostain syystä vaalitappioni on kuitenkin kirvoittanut paitsi aitoa hyvältä tuntuvaa myötätuntoa, myös runsaasti erilaista ohi ampuvaa lohduttelua. Joku vierellä kulkemisen ammattilainen eteläisestä hiippakunnasta kiiruhti heti todistamaan FB-sivullani, että valinta oli kuitenkin erittäin hyvä. Parin päivän päästä poistin viestin. Kuulosti vähän samalta kuin joku sanoisi surevalle, että parempihan on että rakkaasi kuoli. Sekin voi olla totta, mutta harva on niin tökerö että se on ensimmäinen asia, joka tulee sanotuksi.

Toiset taas vakuuttelivat miten mainio pappi olen ja miten he iloitsevat siitä, että en hautaudu hallinnon pariin, vaan pidän peruspappina enemmän saarnoja ja kohtaan ihmisiä. He sivuuttivat sen, että olin hakenut työhöni muutosta. Tehtyäni pitkään samantyyppistä työtä minulla oli oikeus hakea uusia teitä, etsiä käyttämättä jääneille lahjoille käyttöä, eikä toiveen kariutumista voi noin vain mitätöidä.

Muutamat ovat kertoneet omista pettymyksistään. Joku kertoi, miten hänkin kerran hävisi jonkun lautakunnan äänestyksessä eikä saanut toivomaansa virkaa. Ensinnäkin omiin kokemuksiin vertaaminen on harvoin lohduttavaa. Toiseksi on ehkä vaikea käsittää, että olisi jotenkin raskasta jäädä kokonaan ilman ääniä, kun kirkkoherran hakuprosessi oli niin julkinen. Jospa tuokin kaupungin virkaan pyrkinyt olisi joutunut antamaan julkisen opetusnäytteen kaupunkilaisille, jospa hänestä olisi tehty koko sivun haastattelu maakuntalehteen, jospa häntä olisi haastateltu paitsi kaupunginhallituksessa myös opetushallituksessa, jospa hän olisi joutunut osallistumaan julkiseen paneeliin kaupungintalolla ja häntä olisi vaadittu laatimaan itsestään YouTube-esittelyvideo, jota olisi markkinoitu kaupungin sivuilla, ja jos hän olisi käynyt läpi kymmentuntisen psykologisen testin, ja saatuaan kaikista osa-alueista erinomaista palautetta hän olisi jäänyt kokonaan ilman ääniä siinä lautakunnassa. Mutta ei, hän ei pystynyt käsittämään, että nollatulos jotenkin tuntuisi häpeälliseltä.

On tullut myös lämpimiä myötätunnon sanoja. Ne erottuvat joukosta sillä, että ei selitellä, vaan sanotaan että olet ajatuksissani, rukoilen puolestasi, olen pettynyt kanssasi. Ja aivan samoin kuin surevan kohtaamisessa riittää halaus, olen kokenut halaukset hyväksi, joskin joskus työn tiimellyksessä vähän liiankin liikuttavaksi tavaksi osoittaa myötätuntoa. Erityisen lämpimästi olin yllättynyt siitä, että sain halauksen valituksi tulleelta työtoverilta, vaikka se kirvoittikin kyyneleet. Yleensä hän on pitänyt etäisyyttä. Mutta saatuaan onnitteluni hän antoi minulle lohduttavan halauksen. Kiitos siitä! 

Kirkon johtamiskoulutuksessa luimme kirjan Myötätunnon mullistava voima, joka koskettelee myötätunnon ja myötäinnostuksen ilmenemistä erityisesti työelämässä. Ymmärsin sen luettuani, että myötätunnon osoittaminen työtoverille voi olla paljon vaikeampaa kuin esimerkiksi ns. "asiakkaalle". Tunteiden kuunteleminen, vastaanottaminen ja vahvistaminen on kuitenkin tärkeä taito, joka auttaa eteenpäin, ehkä myös häntä, joka on kadottanut näkynsä.