torstai 27. joulukuuta 2018

Kolmas joulupäivä

Joulun valo on lempeää ja sitä riittää. Tänään on kolmas joulupäivä eli Johanneksen päivä. Päivä on omistettu evankeliumin kirjoittaja Johannekselle, joka aloittaa Jeesuksen elämänkerran runollisesti: 

Alussa oli Sana. Sana oli Jumalan luona, ja Sana oli Jumala.
Jo alussa Sana oli Jumalan luona.
Kaikki syntyi Sanan voimalla. 
Mikään, mikä on syntynyt, ei ole syntynyt ilman häntä. 
Hänessä oli elämä, ja elämä oli ihmisten valo. 
Valo loistaa pimeydessä, pimeys ei ole saanut sitä valtaansa. (Joh. 1:1-5.)
Aurinko läpi talon @Anna Perälä
Pimeys ja valo ovat puhutelleet pitkin sumuista syksyä. Pimeys voi joskus pelottaa, mutta joskus sen ansiosta voi myös nähdä kirkkaat tähdet, kuun ja revontulet. Ensi vuonna koetan pysähtyä vielä useammin hengittämään tähtitaivaan alle ja ihmettelemään avaruutta.

Olen vasta päässyt oman joulurauhan hetkiin. Viime viikolla oli paljon kirkollisia toimituksia, erilaisia tapahtumia ja joulukirkkoja. Vietimme myös työyhteisön surujuhlaa, ja julkaisin muistopuheen Puheita-lehdellä, koska kaikki eivät päässeet muistotilaisuuteen. Muuten joulunaika seurakunnassa on siitä ihanaa, että saa tavata paljon eri ikäisiä ihmisiä ja olla tärkeitten asioitten äärellä. Jotenkin ne tarvittavat puheetkin annettiin, ei aina niin ihmeellisiä sanoja, mutta sen puhuin mitä mieleen nousi ja uskon, että joku aina jotakin sanomasta saa. Nyt olen nauttinut vapaapäivistä eilen ja tänään. 

Otimme jouluvalmistelut tänä vuonna rennosti. Juhlaa ei kuitenkaan synny ilman pientä vaivannäköä. Poika lupasi valmistaa imelletyn perunalaatikon ja kattaa jouluaterian kotiinsa eli viereiseen taloon. Sillä aikaa kun Pekka Laukkarinen konsertoi Rewell Centerissä, piipahdin ostamassa erään Herra Hakkaraisen lapsenlapselle, ja jossain välissä tein iskun ruuhkaiseen kauppakeskukseen ja etsin toiselle lapsenlapselle pari palapeliä. Valmistin porkkana- ja lanttulaatikkoa ja muutamat leipomukset, vanha isäntä siivosi sen verran mitä rovastin pappilassa siivottiin, ja on siinä sivussa huolehtinut perheen muista ruokailuista. Sain loppujen lopuksi monien puolille öille vietettyjen käsityöiltojen ansiosta toisenkin lahjavillapaidan valmiiksi varhain jouluaattoaamuna leivinuunia lämmittäessäni. Tuli hyvä mieli. On usein tarve saattaa jotain näkyvää valmiiksi. 



Suurimmat elämän lahjat eivät kuitenkaan ole näkyviä. Lempeä valo säteilee sydämessä siitä ilosta, että ympärillä on rakkautta. Jouluna jokainen saa ajatella olevansa rakkauden ympäröimä, sillä Jumalan rakkaus on Jeesuksessa laskeutunut alas ihmisten keskelle. 

Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme. 
Me saimme katsella hänen kirkkauttaan, kirkkautta, jonka Isä ainoalle Pojalle antaa. 
Hän oli täynnä armoa ja totuutta (Joh. 1:14).

- Hänen täyteydestään me kaikki olemme saaneet, armoa armon lisäksi (Joh. 1:16). 


4 kommenttia:

  1. Ihania kuvia!

    Terveisiä sinne kaikille. <3

    VastaaPoista
  2. Kiitos Maaria ihanista ja rehellisistä blogikirjoituksistasi! Tämäkin sai sydämeni täyteen lämpöä - miten Jumalan rakkaus todellakin ympäröi meitä, kun se on astunut alas Jeesuksessa �� Olen monet kerrat saanut rohkaisua sinun kirjoituksistasi. Siunausta jouluviikkoon ja tulevan vuoden tehtäviin, rukouksin mukanasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ihanaa, että olet saanut näistä rohkaisua. Kirjoittaminen sinällään avaa itsellekin asioita, mutta kyllähän into loppuu jos ei synny vastakaikua. Olet usein ajatuksissa, oli mukava tehdä töitä yhdessä, toivottavasti taas joskus tavataan. Voimia ja iloa uusiin tehtäviin!

      Poista