tiistai 29. tammikuuta 2019

Välitilinpäätös

Irrotteluvuoteni on aiheuttanut välitilinpäätöksen tunnelmia. Vaasan jakso oli varsin työteliäs. Laskin eilen, että olen kastanut tuona aikana 350 ihmistä kristityiksi. Muita toimituksia en laskenut, mutta tiedän, että hautajaisia on ollut noin saman verran. Avioliittoon vihkimisiä tai avioliiton siunaamisia on ollut selvästi vähemmän, arviolta 70. Toki tuo toimitus koskee aina kahta henkilöä kerrallaan, mutta olen arvellut avioliiton kärsineen jonkinlaisen inflaation muiden paitsi homoseksuaalien parissa. 

Niinpä yllätyin, kun avasin aamulla Ilkka-lehden. Sen mukaan Vaasan seudulla ei jälkilaskennan perusteella olisi kuitenkaan ainuttakaan susiparia. Laihian ja Koskenkorvan välillä sen sijaan on yksi susipari, mutta jätän sen nyt Laihian pappien huoleksi. Metsäsaunan ympärillä vaeltelee irtosusia. Luullakseni talomme ympärillä on suorastaan susilauma, mutta siitä ei ollut laskennassa näkynyt jälkiä. Ehkä niitä alkaa nyt näkymään, kun on saatu kunnolla lunta.

Nykyisessä kortteerissani mökillä on tällä hetkellä vain yksi puute. Yöpaita on kateissa. Olen tyhjännyt kaikki kaapit ja etsinyt sohvien ja sänkyjen alta, mutta se on mystisesti kadonnut. Muuten varustetaso on entisestään parantunut. Tämähän on ollut aina varustelluin osa elämäämme, ja tänään asensin parvelle uuden mainion vempaimen: pikkuisen langattomasti toimivan lasertulostimen. Kelpaa täällä nyt puheita kirjoitella. 

On paljon tilanteita, joissa en tarvitse kirjoitettua puhetta. Muutama ranskanviiva riittää. Mutta olen ottanut tavakseni kirjoittaa saarnat, siunauspuheet ja vihkipuheet. Pelkään kai että muuten tulee black out ja tilaisuus menee pilalle. Sitä paitsi ajattelen yleensä sormenpäillä. Vaikka olen laihialainen, on joitakin asioita, joista mielelläni vähän maksan. On niin paljon mukavampi lähteä puhetta pitämään, jos puhe on jo käsilaukussa eikä tarvitse miettiä, miten kauan kestää, jos käyn tulostamassa sen töissä. Enkä pysty tekemään kaikkea luovaa työtä työpöydän ääressä, vaan kannan töitä kotiin ja kotoa pois. Siinähän sitä saa henkisen työn lisäksi myös ruumiillista liikuntaa.

Toivon kuitenkin, että jonain päivänä ehdin myös hiihtämään. Tänään on tullut 15 cm uutta kevyttä pakkaslunta. Sellaista kun potkiskelee, tuntee rakastavansa elämää ja ihmisiä. Itse asiassa kirjoitin kerran kauan sitten Jouko Perälälle kirjeen, jossa kerroin potkiskelleeni juuri tuollaista lunta ja ajatelleeni häntä. Seurauksena tuosta lumesta on ollut onnellinen elämä. 

4 kommenttia:

  1. Mukava kuulla ja lukea kuulumisiasi täältä! Onnea ja siunausta uuteen työhön!

    VastaaPoista
  2. Onnea uudelle tulostimelle. Tekniikka helpottaa elämää :)
    Odotan mielenkiinnolla kuulumisiasi uudessa elämäntilanteessa.
    Kaikkea hyvää sinulle Maaria!

    VastaaPoista